Raakaa ruokaa?
Huom. tässä käsittelen lähinnä aikuisen koiran ruokintaa ja raakaruokinnan perusasioita.
Mitä raakaravinto pitää sisällään?
Yksinkertaisesti on kyse siitä, ettei kypsennä mitään ruoka-ainesta, jonka koiralleen antaa. Liha, kala, kasvikset, luut, hedelmät, munat ja sisäelimet - kaikki annetaan raakana. Tarkoituksena on ruokkia koira mahdollisimman samalla tavalla kuin sen villit esi-isät ja sukulaiset söivät ja syövät edelleen. Koiran elimistö ja ruoansulatuskanava ei ole juurikaan muuttunut vuosituhansien varsilla, vaan on edelleen samanlainen kuin se oli koiran kesyyntymisen alkuaikoina noin 14 000 vuotta sitten. Tuolloin koiran ruokavalio koostui oletettavasti pääosin raaoista aineksista, kuten luista, lihasta, kasvinosista, raadoista, ulosteista jne.
Kannattaa tutustua myös villejä koiraeläimiä käsittelevään kirjallisuuteen ja niiden syömätapoihin oppiakseen lisää aiheesta.
Kasvikset ja hedelmät voi soseuttaa. Niihin voi myös lisätä omenaviinietikkaa, joka sisältää entsyymejä, jotka saattavat edesauttaa sulatusprosessia ja maitohappobakteereita, esimerkiksi naudanmahan tai hapankaalin muodossa. Maitohappobakteeritkin auttavat koiraa sulattamaan kasviksia.
Itse teen joskus näin: soseutan kasvikset jo illalla, lisään niihin omenaviinietikan (loraus) ja vaikka FinnMölke-valmistetta ja annan seisoa jääkaapissa yön yli. En tiedä, vaikuttaako tämä mitenkään kasviksiin, mutta ne tuoksahtavat hieman hapankaalimaiselta. Oletan tämän merkitsevän, että ne on näin helpompi sulattaa. Voin olla täysin väärässäkin. Yleensä suositellaan kaikkien ainesten antamista tuoreina tai korkeintaan pakastettuina, että vitamiinit säilyvät. Jääkaapissa seisottaminen tietenkin vähentää kasvisten vitamiinipitoisuutta jonkin verran.
Annan kasviksia ja hedelmiä jonkin verran myös sellaisenaan. Koirat pureskelevat niitä mielellään, se puhdistaa hampaita (myös sudet syövät kasveja näin). Lisäksi tutkimusten mukaan (*lähde puuttuu, enkä tietenkään enää muista sitä. Oletettavasti se on yksi kirjoituksen jälkeen mainitsemistani kirjoista, 3.6.10) koiran sylki on erilaista kun koira pureskelee kasvikset itse. Sylki edesauttaa kasvisten sulamista, joten voi olla hyväkin antaa osa kasviksista sellaisenaan. Tietenkin jos koira hotkii ne isoina paloina pureskelematta, ne on parempi aina soseuttaa.
Eläinperäiset tuotteet voi pakastaa ennen käyttöä, välttämätöntä se ei ole. Pakastaminen tappaa yleensä loiset ja osan bakteereista, ei kuitenkaan kaikkia. Jos ostaa lihaa ja luita isommissa erissä, kuten itse teen, pakastaminen on paras tapa säilyttää ne.
Tämä on yleisimpiä epäilyjä raakaravintoa koskien. Tottakai lihassa on bakteereita. Niitä on kaikkialla muuallakin, kuten ihollamme, koiran tassuissa kun se tulee ulkoa, sen takamuksessa jonka se nuolee jne. Liiallinen bakteereilta suojaaminen on ihmisten keskuudessa johtanut allergioiden yleistymiseen. Koira kestää yleensäkin enemmän kuin ihmiset, varsinkin jos se on tottunut normaaliin bakteerikantaan jo pennusta.
Koiran ruoansulatuselimistö on lyhyt ja ruoka kulkee sen läpi niin nopeasti, että haitalliset bakteerit eivät yleensä ehdi vaikuttaa. Sairaat koirat ovat tietenkin eri asia, niiden vastustuskyky on jo valmiiksi heikentynyt.
Jos haluaa pelata varman päälle, voi käyttää vain ihmisille tarkoitettuja ruoka-aineksia. Ne on tutkittu ja ne ovat yleensä turvallisia. Itse en näin tee, vaan annan koirilleni myös teurasjätteitä. Aikoinaan ihmiset käyttivät nekin hyödyksi omaa ruokaa laittaessaan ja voivat hyvin, koska olivat sopeutuneet sellaiseen ruokavalioon. Koiramme myös hautaavat kesällä luita pihalle ja popsivat ne hyvällä ruokahalulla viikon - parin päästä sairastumatta. Ne syövät myös lampaan ja kanin pipanoita, joista ne saavat hyviä, ruoansulatusta edistäviä bakteereita (kaikki bakteerit eivät ole pahaksi), kasvikuituja ja jonkin verran proteiinia.
Salmonellaa on jonkin verran raa'assa kanassa ja muissa raaoissa siipikarjatuotteissa. Sitä on löydetty myös koirien puruluista (vuotaluista), auringonkukansiemenistä ja koirien kuivamuonista. Itse asiassa sitä on löydetty enemmän linnuille myytävistä, ulkomailta tuoduista auringonkukansiemenistä kuin kotimaisesta kanasta (lähde puuttuu jälleen ja muistaakseni tämä tieto tuli aikoinaan television uutisista, eli en voi tarkistaa sitä enkä tiedä tämän hetken tilannetta, 3.6.10).
Myös ulkolinnuissa on salmonellaa, joten sitä on siis vähän joka puolella ulkona. Kaduilla, metsissä, pihamaalla. Missä vain pikkulintuja lenteleekin. Koirat saattavat kieritellä linnunkakassa, syödä sitä, ja varmasti ne kävelevät siinä aika ajoin. Sitten ne nuolevat tassunsa. Koira voi siis saada salmonellatartunnan mistä vain. (Tosin auringonvalo tuhoaa nopeasti sen salmonellabakteerin jota on pikkulinnuissa - tarkistan lähteen joskus. 3.6.10.)
Terve, hyväkuntoinen koira kestää hyvin erilaisia bakteereja, myös salmonellan. Eri asia on jälleen se, jos koiran immuunipuolustus ei ole kunnossa. Jos pelkää salmonellaa omasta puolestaan, täytyy noudattaa samoja hygieniatoimenpiteitä kuin laittaessa kanaa itselleen. Ei tarvitse myöskään päästää koiraa nuolemaan kasvojaan ja käsiään kana-aterian jälkeen. Ihminen voi saada salmonellan vain syötyään bakteereita. Vaarallinen salmonella on vain lapsille, heikkokuntoisille vanhuksille ja sairaille. Täytyy siis lähinnä varoa etteivät lapset syö koiran ulosteita, ruokaa tai pistä sen leluja suuhunsa, tai ettei koira nuole lapsen kasvoja, ainakaan heti syötyään.
Entäs vitamiinit?
Kun koiran ruokavalio on monipuolinen, siinä on sopivassa suhteessa lihaisia luita tai lihaa ja luita, kasviksia, elimiä, kalaa ym., koira saa kaiken tarvitsemansa ruoastaan. Samalla periaatteella kuin me ihmisetkin, emmehän mekään popsi koko ajan lisävitamiineja. Emmekä taatusti mitään täysravintoja. Miksi koira ei saisi tuoreesta, monipuolisesta ruokavaliosta kaikkea, kun mekin saamme? (Kunhan sen ruoka on sopivaa koiralle, ei ihmiselle).
Jos koira on tavallinen kotikoira, ei liiku todella aktiivisesti ja saa monipuolista raakaa ruokaa, se ei tarvitse mitään lisiä. Mutta joissakin tilanteissa koiran elimistöä voi auttaa lisävitamiineilla ja hivenaineilla.
Tällaisia tilanteita ovat mm. aktiiviset koirat (agility-, palveluskoira- ja juoksuharrastus), jalostuskoirat (kantavat ja imettävät nartut ja jalostusurokset), sairaat koirat ja vanhukset sekä stressiherkät koirat tai väliaikainen stressi koiran elämässä (esimerkiksi muutto, uusi pentu, omistajan vaihdos).
Kaikissa näissä tilanteissa C-vitamiinilisä on paikallaan. Vaikka koira valmistaakin C-vitamiinia elimistössään, nykyajan saasteet ja mahdollinen stressaava elämä kuluttaa sitä paljon. C-vitamiinilisästä ei myöskään ole mitään haittaa koiralle, koska se on vesiliukoinen vitamiini ja ylimääräinen poistuu koiran elimistöstä virtsan mukana. Hyviä C-vitamiininlähteitä ovat esimerkiksi tyrninmarjat (tyrninektari tai sokeroimaton mehu), mustaherukka tai luontaistuotekaupoista saatava Ester-C vitamiinivalmiste. Kaikki nämä ovat luontaisia C-vitamiinin lähteitä, ja näin paremmin imeytyviä kuin synteettiset C-vitamiinivalmisteet.
Myös B-vitamiinia voi antaa, sekin on vesiliukoinen ja ylimääräinen poistuu samoin kuin C-vitamiinikin. Luontaisia B-vitamiinivalmisteitakin on saatavilla, yksi näistä on oluthiiva, jota saa luontaistuotekaupoista. Jos koiralla on kuitenkin kutiseva iho ja kenties hiivaongelmaa, sille ei kannata antaa oluthiivaa.
Talvisaikaan voi antaa kalanmaksaöljyä, josta saa hyvien rasvahappojen lisäksi myös A- ja D-vitamiinia. Jos koira syö maksaa ja kalaa kerran-pari viikossa, pitää kalanmaksaöljyn annon kanssa olla tarkkana, ettei koira saa liikaa edellä mainittuja vitamiineja. Rasvaliukoisina ne varastoituvat elimistöön ja koira voi saada yliannostuksen. Billinghurstin neuvo on yksi teelusikallinen pienemmälle koiralle kerran viikossa, kaksi isommalle.
Varsinkin jos ei halua syöttää koiralleen raakaa kanaa (luineen tai ilman), sen ruokaan olisi lisättävä jotain kylmäpuristettua kasviöljyä, esimerkiksi rypsi-, pellavansiemen- tai helokkiöljyä, välttämättömien rasvahappojen saannin varmistamiseksi (kanassa on paljon näitä rasvahappoja). Öljyissä on yleensä mukana E-vitamiinia, joka on tarpeellinen vitamiini erityisesti, jos koira saa paljon kasvi- tai kalarasvaa. Sitä voi antaa myös erikseen tällaisissa tapauksissa. Periaatteessa kasviöljylisä on hyväksi koiralle kuin koiralle, mutta erityisesti iho- ja turkkiongelmissa niistä on hyötyä, varsinkin helokkiöljystä.
Merilevä on hyvä kivennäis- ja hivenainelisä. Siitä koira saa myös jodia. Kantaville nartuille merilevää ei suositella, ei myöskään munuaisvikaisille koirille. Kotimainen kuivattu nokkonen ajaa saman asian kuin merilevä, siinä on runsaasti eri hivenaineita, kivennäisiä ja vitamiineja. Siinä on myös kohtalaisen paljon kalsiumia. Kuivattua nokkosta saa myös tabletteina luontaistuotekaupoista. Koira kannattaa totuttaa merilevään ja/tai nokkoseen vähitellen. Suuria annoksia kumpaakaan ei tarvita, annostus vaihtelee tilanteen mukaan teelusikallisen kärjellisestä muutamaan teelusikalliseen. Joissakin merilevävalmisteissa on kenties suurempia annosteluohjeita, mutta minusta ne ovat hieman ylimitoitettuja.
Voinko antaa viljoja?
Riippuu siitä miten luonnonmukaisesti haluat koirasi ruokkia. Toki koirat ovat syöneet viljaa niin kauan kuin ihminen on sitä viljellyt, mutta periaatteessa sen ruoansulatuselimistö ei ole sopeutunut niitä kovin hyvin sulattamaan. Lisäksi viljat täytyy yleensä kypsentää, ja se jo tekee niistä sopimattomia raakaruokavalioon. Mutta jos koira voi hyvin ja kestää viljoja, mikä ettei.
Parhaita ovat täysjyväviljat, erityisesti kaura ja ohra. Myös hirssi ja tattari käyvät. Ruista voi antaa esimerkiksi kuivan ruisleivän muodossa. Valkoista, puhdistettua vehnää en suosittelisi muuta kuin korkeintaan makupalana silloin tällöin, jos kaappiin on jäänyt kuivumaan ranskanleivän pala. Riisi on ravintoarvoltaan melko köyhää, parasta on tumma- tai täysjyväriisi.
Tuorekaurapuuroa (kaurahiutaleita liotetaan vedessä muutama tunti tai yön yli) voi antaa täyttämään koiran vatsaa ja kuidun lähteenä.
Eivätkö luut (varsinkin kanan) ole vaarallisia koiralle?
En voi kieltää sitä tosiasiaa, etteikö koira voisi saada suolitukosta ja repeämää luita syötyään. Useimmiten ongelmia aiheuttavat kuitenkin kypsennetyt luut. Yleensä raa'at luut sulavat koiran ruoansulatuselimistössä paremmin. Kypsistä luista irtoaa paljon helpommin teräviä sälöjä, jotka voivat repiä suoliston. Kuulemani ja lukemani mukaan kananluut sulavat yleensä jopa paremmin kuin esimerkiksi naudanluut.
Se ei pidä paikkaansa että naudan sääriluista ei irtoa teräviä palasia. Kaikista luista irtoaa niitä, ja sääriluista periaatteessa helpommin, koska ne ovat niin suuria ettei koira saa murskattua ja jauhettua niitä hampaissaan. Vain pieni koira, joka ei saa sääriluista mitään irti, voi jyrsiä niitä saamatta niistä irtoamaan sälöjä.
Oma olettamukseni on, että varsinkin koira joka on pennusta lähtien tottunut syömään luita, voi syödä niitä melko huoletta. Sen mahahapot ja ruoansulatuselimistö on tottunut ja sopeutunut sulattamaan luut kokonaan. Vanhemmalle koiralle luita on aluksi tarjottava kenties varoen, varsinkin jos se haluaa hotkia ne sellaisenaan. Se pitäisi opettaa pureskelemaan ja murskaamaan luut ennen nielemistä.
Lihaiset luut ovat parhaita, niissä on mukana liha, joten koira yleensä pureskelee ne tarkemmin. Tietenkin parasta olisi, jos lihassa olisi vielä nahka ja karvatkin, mutta sellaisia luita on vaikeampi saada. Itse olen antanut koirilleni kokonaisia lampaanpäitä, joissa on vielä villatkin jäljellä. Tällaisen herkuttelun jälkeen ne kakkaavat yleensä pieniä villatukkoja, kuten luonnonvaraiset koiraeläimetkin syötyään saaliseläimen. Luita en kovin usein koirieni kakoista löydä.
Rustoja koiralle voi syöttää pelkäämättä teräviä säröjä. Rustotkin tulisi ainakin aloittelevan luunsyöjäkoiran pureskella huolellisesti.
Tiedän myös (kokeneita) koiraihmisiä, jotka syöttävät jopa keitetyt tai paistetut luut koirilleen. Itse en näin tee, vaikka en ole heiltä koskaan kuullut yhdenkään koiran saaneen tästä ongelmia. Myös isoisäni, joka kasvatti karjalankarhukoiria ja suomenpystykorvia useita vuosikymmeniä, teki näin. Toisaalta hän kyllä syötti myös raakoja luita koirilleen. En kuitenkaan suosittele kypsien luiden syöttämistä, koska ne saattavat aiheuttaa vaaratilanteita repimällä suolistoa ja koska niissä ei enää ole jäljellä koiralle tärkeitä hivenaineita ja vitamiineja, joten niiden syöttäminen on oikeastaan turhaa.
Syötyään luita koirien ulosteet ovat yleensä kovia, kuivia ja kellertäviä. Jos ne ovat valkoisia ja jauhomaisia, koira on saanut luita liikaa.
Raa'at lihaiset luut ovat yksi raakaruokinnan peruspilareita. Niistä koira saa kalsiumia ja fosforia oikeassa suhteessa, hivenaineita ja vitamiineja. Lisäksi luujauho on kypsennettyä, jolloin sen rakenne on muuttunut ja osa vitamiinesita ja hivenaineista puuttuu. Jos haluaa välttää luita, on luujauhon sijasta parempi käyttää itse jauhettua kananmunakuorijauhetta (raaoista munista), suhteessa noin yksi kuori (teelusikallinen jauhetta) kiloon lihaa.
Luissa on sekin hyvä puoli, että koira niitä jyrsiessään kehittää niska- ja leukalihaksiaan, ja hampaat puhdistuvat. Luut myös kovettavat kakkaa, ja näin anaalirauhaset tyhjenevät luonnollisella tavalla.
Koira, joka syö raakoja lihaisia luita saa niistä melkein kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. Siksi ne ovat niin tärkeitä raakaravintoa syöville koirille.
Voinko antaa maitotuotteita kalsiumin lähteenä?
Maito ei kuulu mahdollisimman luonnonmukaiseen ruokavalioon. Villieläimet eivät juo maitoa pentuajan jälkeen, ja ei voi olettaa koirankaan sopeutuneen käyttämään sitä hyväkseen enää aikuisiällä. Koira ei tarvitse maitoa, varsinkin jos se saa luita ja/tai kananmunakuorijauhetta. Lisäksi nykymaito on kuumennettua, eikä lähelläkään sitä, mitä se on lehmän utareista lähtiessään. Jos haluaa antaa maitotuotteita joskus herkkuna, hapanmaitotuotteet ovat parempia kuin pelkkä maito. Mutta ruokavalion vakituisena osana en maitotuotteita suosittele.
Myöskään kalsiumin lähteeksi maidosta ei koiralle ole. Maidossa fosforin ja kalsiumin suhde on suurinpiirtein oikea, mutta jos maitoa lisää lihaan, se ei auta tasapainottamaan lihan suurta fosforimäärää.
Luettavaa, www-linkkejä
• Dr. Ian Billinghurst: Give Your Dog A Bone, 1993, 313 s. ja Grow Your Pups With Bones
• http://www.drianbillinghurst.com - Billinghurstin nettisivut
• http://www.barfworld.com - Barfworld - kansainvälinen Barfyhteisö, johon voi liittyä jäseneksi (jäsenmaksu). Myös Billinghurstin BarfDiet-tuotemerkin esittely.
• Kymythy Schultze: Natural Nutrition for Dogs and Cats |- The Ultimate Diet, Hay House, 1998, 135 s.
• Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset, WSOY, 2000, 245 s.
• www.tunturisusi.com - tietoa susista, koirista, koirasusista.
• http://personal.inet.fi/private/feuerwald.rotts/ruoansulatus.htm - Canis Lupuksesta Canis Puuronsyöjäksi, ruoansulatuselimistön evoluutio koirassa.
• http://www.intopalleron.net/barf.htm - Suomennettu lyhennelmä Billinghurstin kirjasta.
• http://koti.phnet.fi/pretty/barf.htm - Mastiffi ja muonitus.
• http://members.surfeu.fi/keimwart/barf.htm - Miksi raakaa ravintoa?
• http://www.kolumbus.fi/flagstones/ruokinta.htm - Melko tarkka selostus barf-ruokinnasta.
