Runolle ja Neemelille tuli pihalla ollessaan erimielisyyttä jostakin asiasta ja ne ottivat yhteen melkein tosissaan. Eivät tosin niin, että veri olisi lentänyt, mutta kuitenkin olivat toistensa niskoissa kiinni, ja eivät tuntuneet kykenevän lopettamaan. Katselin sitä ikkunasta ja aioin juuri mennä väliin, kun Rilla tuli paikalle. Se ja Nuuti olivat pentujen kanssa pihalla.
Rilla alkoi haukkua, ja sitten se meni ja yritti nostaa tyttärensä niskasta pois. Se teki sen monta kertaa, otti Runoa kiinni niskan seutuvilta siten kuin se olisi kantanut sitä joskus silloin nuorempana. Eihän se nyt onnistunut, koska Runo on jo melkoisen iso ja painava. Pennut vain jatkoivat riitaansa. Sitten Rilla alkoi juosta niiden ympärillä, haukkuen. Ja esitti vähän väliä leikkiinkutsuasentoa.
Nuutikin hoksasi, että jotakin on tekeillä, ja se omaan suoraviivaiseen tapaansa juoksi muutaman kerran suoraan pentujen välistä, haukkuen sekin.
Tätä jatkui jonkin aikaa, ja se oli niin kiehtovaa katseltavaa, että unohdin kokonaan oman väliin menemiseni. Sitten pennut lopettivatkin, kyräilivät toisiaan jonkin aikaa niskavillat pystyssä. Sitten ne molemmat ravistelivat ja homma oli sillä selvä. Kun otin ne sisälle, ne olivat kuolaisia, mutta kummassakaan ei ollut haavoja.
On ollut todella mielenkiintoista seurata Rillan käyttäytymistä pentujensa kanssa nyt, kun osa niistä on ollut meillä pitempään. Se selvästi nauttii niiden seurasta nyt enemmän kuin mitä silloin, kun ne olivat pieniä. Vaikka kyllä se niihin välillä kyllästyykin, ja komentaa kunnolla.
On tässä vain oppinut taas jotakin lisää koirista, ja niiden käyttäytymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti