Lapsiystävällisiä

Täytyy sanoa, että nämä Rillan pennut ovat yllättäneet lapsiystävällisyydellään. Meillähän ei ole lapsia, ja lähipiirissäkään ei ole enää lapsia, jotka koirat varmaankaan mieltäisivät lapsiksi. Silti olen kuullut "lapsellisilta", että pennut tulevat lasten kanssa toimeen vallan mainiosti. Itsekin sain tätä todistaa, kun Kätkä haettiin omaan kotiinsa, se otti mukana olleen tytön riemukkaasti vastaan, oli itse asiassa kaikkein kiinnostunein juuri hänestä.

Rilla itsehän on hyvin lapsiystävällinen (ja ihmisystävällinen muutenkin), mutta periaatteessa suhtautuminen lapsiin on opittu asia, sen ei pitäisi kulkea geeneissä. Tosin kyllä koirat haistavat ja muutenkin tunnistavat lapset "ihmisen pennuiksi", eli ehkäpä tässä on kyse vain yleisestä ihmisiin positiivisesti suhtautumisesta - ja se taas vaikuttaa kulkevan perimässä, ainakin jos ajatellaan pakoetäisyyttä ja kesyyntymistä. Viimeisempien tutkimustulosten mukaan koira olisi jopa erityisesti sopeutunut elämään ihmisten seuralaisena, ottaen huomioon sen, että se on yksi harvoista eläinlajeista joka kykenee ymmärtämään sen, mitä ihminen tarkoittaa kun osoittaa jotakin kädellään.

Meitin otuksia

Muutamia räpsyjä tältä päivältä.

Runo

Runo ja Nuuti

Runo ilmeilee

Pojjaat eli Neemeli ja Nuuti

Turru (käynyt juuri kissojen hiekka-astialla...)

Enna, jota kuvaaminen ei kiinnosta.

Suentassu

Sainpa terveisiä myös Kaukametsän Suentassulta eli Borolta. Se paimentaa tällä hetkellä perheeseen tullutta vauvaa ja vartioi vaunuja "ryöväreiltä". ;)

Nutukas lapinporokoirien tapaamisessa

Olimme tänään Rillan, Runon ja Neemelin kanssa Nutukas-kennelissä lapinporokoiratapaamisessa. Näin pitkästä aikaa myös kasvattini Kaukametsän Venni Aurinkoisen. Tässä muutama kuva.

Rilla ja Runo

K. Venni Aurinkoinen

Runo

Neemeli

Myöhästyneet onnittelut Rillan pennuille

Rillan lapsoset viettivät 1-vuotissynttäreitään 3.8. eli jo melkein kuukausi sitten. Eilen kävivät Runo ja Neemeli viimein vahvistusrokotuksillaan, kun ei aiemmin ehditty.

Muutama kuva Kätkästä, joka on komistunut kovasti. Kiitoksia kuvista omistajalleen.

Toukokuun kuvia

Niinhän siinä kävi, että Neemeli päätti jäädä meille. Näyttää myös siltä, ettei sen toinen kives laskeudu, eli siitä tullee ensi syksynä kastraattipoika. Tuntuu olevan meille päätyvien urosten kohtalona tämä lisääntymiskyvyn menetys, syystä tai toisesta. Aikaisemminhan syynä on ollut lähinnä se, että uros isossa narttulaumassa ei ole kovinkaan hyvä ratkaisu, varsinkaan jos kyseinen uros ei ole sovelias kasvatukseen ja näin ollen ei ole mitään syytä pitää sitä ehtana poikana.

Enemmittä puheitta kuvien pariin.

Ensin Neemeli, 9 kuukautta

Sitten Runo, 9 kuukautta sekin

Kuvia Kätkästä

Kätkän riemua:

Kätkäläinen lähti

Kätkälle löytyi viimein uusi koti. Se lähti tänään Lumon-koiran kaveriksi. Onnea Kätkälle uuteen kotiinsa, toivottavasti Lumo tykkää sinusta!

Kaukametsän Kätkäläinen - etsii kotia

Kuvat otettu tänään. Kätkäläinen etsii siis vieläkin sitä omaa oikeaa kotiaan. Ikää pojalla on puoli vuotta, luonne iloinen ja ystävällinen, energiaakin piisaa. Kätkä haluaisi omaksi halinalleksi jollekin ihanalle ihmiselle.

Uutisia pennuista

Kaukametsän Iiro Intoliirosta on kasvanut komea poika:

Lisäksi sain puolivuotispäivän kunniaksi kuulumisia Borosta (K. Suentassu) ja Niilosta (K. Karvajalka) kuvien kera. Tässä siis pari kuvaa pojista.

Niilo

Boro

Koirat kuvannut kunkin omistaja.

Vieläkin kotia vailla

Ovat veljekset Kätkäläinen ja Heinähattu. Tosin Neemeli-herra (Heinähattu siis) on alkanut tuntua jo kovin rakkaalta... vaikka kyllä senkin vielä muualle antaisin, jos Se Oikea koti löytyisi.

Neemelin voisin antaa sijoitukseenkin, tulisi toivottavasti ainakin pidettyä yhteyksiä yllä haltijansa kanssa sillä tavoin. Se on sen verran omanlaisensa pakkaus, rakas ja aika mielenkiintoinen Koira Isolla Koolla. Tai ainakin siitä tulee sellainen sitten joskus, kunhan isoksi kasvaa. Se muuten mököttää minulle joka kerta kun tulen takaisin parin päivän Jyväskylän reissulta. Ei ole ensin huomaavinaankaan, sitten vähitellen sulaa, ja tulee viereen istumaan ja katsomaan, josko niitä rapsutuksia tulisi.

Kätkä taas on vaan niin lutunen. On silläkin energiaa, mutta muuten se on sellainen iso vauva. Se haluaisi halittavaksi omaan kotiin, jossa siltä ei odotettaisi ihmeitä, vaan tyydyttäisiin tuollaiseen peruskoiraan joka haluaa olla ihmisen oma. Eihän se mikään supermalli ole ulkonäöltään, mutta niin suloinen karvakasa, vielä taitolla olevien korviensa kanssa. Ääni sillä on jo kuin isolla koiralla, onneksi se ei sentään halua esitellä sitä koko aikaa. Autossa se ikävä kyllä on ruvennut voimaan pahoin äitinsä tavoin, joten emme ole sitä nyt viime aikoina hirveästi autolla kuskailleet. Tulee pian liikaa huonoja kokemuksia automatkoista (se kun tuntuu muistavan ne huonot kokemukset hyvin, tosin myös sitten ne hyvätkin – kuten lenkkeilyn ;D ).

Lenkkeily-addiktio

Kätkälle on syntynyt lenkkeily-addiktio jo muutamassa päivässä. Eilen se oli kuulemma juossut suoraan portille ulos päästyään ja vilkuillut ihmistä "sillä silmällä". :D

Ikävä kyllä Rilla ei ole juurikaan päässyt nyt nauttimaan samasta touhusta. Flunssani uusiutui, ja olen siis tehnyt sen kanssa vain lyhyitä pissatuslenkkejä. Harmi, täällä Jyväskylässä kun olisi oivat koirankävelytysmaastot ihan lähellä.

Hepuli

Kätkäläinen oli kuulemma saanut eilen iltalenkillä hepulin. :D Riemuhepulin, siis.

Harjoittelua taasen

Rilla on jälleen kerran harjoittelemassa kaupunkikoiruutta kanssani Jyväskylässä. Hyvin se on sopeutunut taas, mitä nyt emäntä on tylsä kun ei ota yliopistolle mukaan ja istuu iltaisin ihan liikaa tietokoneen ääressä.

Neemeli kävi viime viikonloppuna tutustumassa Oriveden keskustaan, siellä käveleskelimme bussiasemalla ja K-Marketin parkkipaikalla ympäriinsä. Paimenkoiramaisesti Neemelin piti huomioida ihan kaikki mitä ympäristössä tapahtui.

Kätkä taas on ottanut askelia hihnassa kävelystä ihan kotosalla ja ihmetellyt autoja pyörätieltä käsin. Lumipenkan päälle on ollut hyvä kiivetä tutkimaan tilannetta tarkemmin. Hihna tosin on tuottanut ylimääräistä päänvaivaa, mutta namin perässä Kätkäkin on lähtenyt liikkeelle sujuvammin.

Runo vielä odottaa omaa tilaisuuttaan päästä liikenteeseen. Sisko on joutunut nyt hieman paitsiolle, kun yritämme saada sen velipojat siihen malliin, ettei niistä tule olemaan tuleville omistajille liiaksi tekemistä. Luultavasti Runo pääsee kanssani Jyväskylään myös, kunhan nyt joululoman jälkeen pääsen taas opiskelun rytmiin kiinni.

Hieno Rilla (ja Nuutikin)

Tämä tapahtui kyllä jo viime vuoden puolella, mutta flunssan sun muiden juttujen takia en ole saanut siitä kirjoitettua vielä.

Runolle ja Neemelille tuli pihalla ollessaan erimielisyyttä jostakin asiasta ja ne ottivat yhteen melkein tosissaan. Eivät tosin niin, että veri olisi lentänyt, mutta kuitenkin olivat toistensa niskoissa kiinni, ja eivät tuntuneet kykenevän lopettamaan. Katselin sitä ikkunasta ja aioin juuri mennä väliin, kun Rilla tuli paikalle. Se ja Nuuti olivat pentujen kanssa pihalla.

Rilla alkoi haukkua, ja sitten se meni ja yritti nostaa tyttärensä niskasta pois. Se teki sen monta kertaa, otti Runoa kiinni niskan seutuvilta siten kuin se olisi kantanut sitä joskus silloin nuorempana. Eihän se nyt onnistunut, koska Runo on jo melkoisen iso ja painava. Pennut vain jatkoivat riitaansa. Sitten Rilla alkoi juosta niiden ympärillä, haukkuen. Ja esitti vähän väliä leikkiinkutsuasentoa.

Nuutikin hoksasi, että jotakin on tekeillä, ja se omaan suoraviivaiseen tapaansa juoksi muutaman kerran suoraan pentujen välistä, haukkuen sekin.

Tätä jatkui jonkin aikaa, ja se oli niin kiehtovaa katseltavaa, että unohdin kokonaan oman väliin menemiseni. Sitten pennut lopettivatkin, kyräilivät toisiaan jonkin aikaa niskavillat pystyssä. Sitten ne molemmat ravistelivat ja homma oli sillä selvä. Kun otin ne sisälle, ne olivat kuolaisia, mutta kummassakaan ei ollut haavoja.

On ollut todella mielenkiintoista seurata Rillan käyttäytymistä pentujensa kanssa nyt, kun osa niistä on ollut meillä pitempään. Se selvästi nauttii niiden seurasta nyt enemmän kuin mitä silloin, kun ne olivat pieniä. Vaikka kyllä se niihin välillä kyllästyykin, ja komentaa kunnolla.

On tässä vain oppinut taas jotakin lisää koirista, ja niiden käyttäytymisestä.

Viimeiset kuvat Käkrystä meillä

Käkriäinen lähti tänään omaan kotiinsa. Otin sitä ennen siitä muutaman kuvan. Koska sisällä oli pimeää, ja Käkry ei oikein pysynyt paikoillaan, kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta tässä kuitenkin pari onnistuneinta:

Käkriäinen ja Kätkäläinen

Vuoden 2010 viimeinen kuva

Neemeli (eli Heinähattu) suuren idolinsa Nuutin viekussa. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!