Rilla Jyväskylässä

Viime kerralla Rilla ei päässytkään mukaani Jyväskylään, kuten oli suunnitelmissa. Nyt se sitten on seuranani pari päivää.

Opiskelija-asuntoni on kerrostalon viidennessä kerroksessa, kerrostalo muiden samanlaisten keskellä. Onneksi läheltä löytyy todella hyvin kävelyreittejä koiran kanssa kulkea. Rilla tuntuu jo sopeutuneen kerrostalokoiran elämään mainiosti. Eilen se jo osasi kävellä liukkailla muovilattioilla mallikkaasti, vaikka viime kesänä, kun se oli täällä käväisemässä, ne vielä hirvittivät. Eilen iltalenkillä oli tulikoe kaupunkikoiraksi: vastaan tuli rähjäävä koira, jonka ohitimme mallikkaasti. Kyllähän Rilla hieman jäykisteli, mutta sitten tuntui tukeutuvan minuun ja katsoi sekä namikättä että suoraan silmiin ohittaessamme vastaantulijan. Kylläpä olin ylpeä maalaistyttösestäni!

Tänä aamuna Rillalla ei tunnu olevan kiire minnekään, vaikka pelkäsinkin, että joudun syöksymään suoraan sängystä lenkille sen kanssa. Se kun on tottunut menemään pihalle heti kun heräämme (se on niin helppoa, kun on iso aidattu piha). Mutta ei, se tervehti ensin minua innoissaan, leikki hieman uudella lelulla, ja nyt se makaa kaikessa rauhassa petillään sillä välin kun emäntä ahtaa itseensä aamiaista (ulkona tarvitsee tällä hetkellä energiaa, brrrr).

Heinähattu

Vielä tältä päivältä kuva Heinähatusta, joka vaihteeksi ottaa elämän rennosti:

Kuvaotoksia

Yritin tänään vähäisessä päivänvalossa ottaa tuoreita kuvia pennuista:

Hauhauhau haukkuuuu!

Rilla intoilee pentujensa kanssa...

Okei, Kätkällä on iiiso kuono-osa.

No nyt alkaa näyttää paremmalta. Kuvassa Käkry.

Tämä näyttää jo oikein hyvältä. Kätkä ja Karvis.

Osataan me poseeratakin. Kätkä ja Karvis.

Pentu voittaa kissan

Kuvien laatu ei ole parhain mahdollinen, mutta tarina jonka ne kertovat on hupainen ;) - eli tässä kuvasarja Runon ja kissan "yhteenotosta":

Syksy saa uudelleen ja neljä vintiötä etsii kotia edelleen

Ja lumi sulaa pois. Mikä tarkoittaa kuraisia tassuja, massuja, ja kokonaan kuraisia koiranpentuja. Ne tahtoo muuttua riistanvärisiksi kuten idolinsa Turru ja Nuuti ovat.

Kätkäläinen (joka jo tuntee nimensä "Kätkä", osaa odottaa ruokaa melko nätisti ja on muutenkin hyvin oppivainen näissä arkiaskareissa), Käkriäinen (joka ihan oikeasti luulee olevansa paimensukuinen lapinkoira, karvan pituutta ja luonnetta myöten, ja on melkoinen velmu), Karvajalka (joka haluaa tehdätehdätehdä, ja jonka mielestä kaikki on mielenkiintoista) ja Heinähattu (joka on rauhoittunut kummasti ajan mittaan, ja yli-intoilee nykyään enää parisen kertaa päivässä) etsivät edelleen kotia. En tiedä pelottaako kotiehdokkaita nämä blogisivuni, joissa selostan barffausta tarkasti (en tosiaankaan vaadi pennunostajia ryhtymään barffaajiksi, jos se ei tunnu omalta ratkaisulta) vaiko rehellinen kuvaukseni lapinporokoirapentujen luonteista, koska kävijöitä täällä vaikuttaa olevan ihan kiitettävästi, mutta kukaan ei pikkuherroja kysele.

En vaadi uusilta kodeilta mahdottomia. Ruokkia saa miten haluaa (kunhan sentään ruokkii koirille sopivalla tavalla siten, ettei tule puutoksia eikä liikakiloja), kouluttaa saa miten haluaa (mielellään positiivisella tavalla ja tietenkin niin, ettei vahingoita koiraa fyysisesti eikä psyykkisesti) ja saa pitää sisällä sohvakoirana (jos kestää ylimääräisiä energian purkauksia), saa kouluttaa koiraharrastuslajeihin, saa viedä näyttelyyn (mutta pakko ei ole viedä). Kokonaan ulkokoiraksi en mielelläni myy, koska nämä ovat seurallisia otuksia, ja yksinään tarhassa varmasti kärsisivät, mutta osa-aikaisesti voi kyllä tarhassakin pitää (kuten työpäivän ajan) - kunhan muistaa Suomen eläinsuojelulain, jossa sanotaan, ettei alle puolivuotiasta pentua saa pitää jatkuvasti tarhaoloissa (ainakin sanottiin, kun viimeksi tarkistin, siitä tosin on jo aikaa).

Luonteista vielä kerran:

Kätkä on melko rauhallinen mietiskelijä, joka ensin tuumaa ja sitten vasta tekee, lisäksi se vaikuttaa tässä vaiheessa hyvin dominoivalta koiralta toisten pentujen suhteen.

Käkry on metka otus, joka mielistelee ihmistä ja on nöyrä. (Sen ilmeet ovat joskus verrattomia!) Itsekseen kuljeskelukin on jäänyt taka-alalle, nyt se tykkää olla mukana menossa ja olisi mielellään yksin sisällä ihmisten kanssa kun toiset riehuvat pihalla.

Karvis on toimelias energiapakkaus. Se on utelias ja melkoisen rohkea. Tästä pennusta soisin tulevan harrastuskoiran.

Heinis (eli Kyöstiksikin kutsuttu) on edelleen vilkas ja reagoi hieman liiankin kiihkeästi välillä, mutta se on myös melko rohkea ja kodin ulkopuolella osoittaa kykyä toimia huomattavasti paremmin kuin olisin kuvitellut. Uteliaskin se on. Tätä pentua en anna osaamattomiin käsiin enkä ensikertalaiselle koiranomistajalle, koska se vaatii kärsivällisyyttä, koiran käyttäytymisen tuntemusta ja mielellään operantin ehdollistamisen eli naksutuskoulutuksen osaamista.

Yhteyden minuun saa tällä hetkellä parhaiten sähköpostilla (kaukametsan (at) kolumbus (piste) fi). Opiskelen ja saatan olla luennoilla myös iltaisin, jolloin puhelimeni on äänettömällä, ja en soita takaisin numeroihin, koska puhelinmyyjät sun muut soittelevat minulle melkoisen paljon. Tekstiviestinkin voi lähettää, kunhan kertoo siinä muutakin kuin vain kysyy pennun hintaa ;). Ja tietenkin mielellään mainitsee nimensä.

Pennut on nyt rokotettu kerran, ja jos omia koteja ei ilmaannu ennen toista rokotuskertaa, ne kaikki viedään sitten rokotettavaksi toisenkin kerran. Ne ovat tottuneeet sisällä oleiluun (siis sohvalla, nojatuolissa ym. makoiluun - meillä koirat saavat olla hyvin vapaasti), pihatarhassa juoksemiseen (noin 2000 neliötä aidattua pihaa) ja totutan ne myös olemaan pienemmässä koiratarhassa. Ne ovat syöneet raakaa lihaa ja luita sekä kasviksia, kaurapuuroa ja myös kuivamuonaa (merkkinä ANF-Puppy). Kaikki pennut ovat autoilleet, ja osoittaneet olevansa kestävämpiä autoilukoiria kuin emänsä. Ne ovat olleet jonkin verran myös hihnassa, tosin kaunista hihnassa kävelyä en ole vielä opettanut. Ne ovat oppineet koirien kielen oleillessaan aikuisten koiriemme seurassa. Ne ovat myös tottuneet kissoihin, ja osaavat olla niiden seurassa suhteellisen nätisti (tosin meillä on hyvin kärsivällisiä kissoja). Lapsiin pennut eivät ikävä kyllä ole päässeet tutustumaan, koska meillä ei ole lapsia, ja tuttavien ja sukulaistenkin lapset ovat jo kasvaneet lapsivaiheen ohi suurimmaksi osaksi.

Jospa lopettaisin nyt tämän "kauppapuheen" ;) ja menisin oleilemaan noiden pikkukoiruuksien kanssa.

Kaikenlaista harjoittelua ja totuttelua

Viime viikonloppuna pääsivät ensin Runo ja Heinis Kangasalle ja Tampereelle auton kyydissä (kumpikaan ei voinut pahoin), ja saivat jaloitella Barffinetin lattialla. Ihmiset oli ok, samoin liike, mutta isot nöffi-otukset säikäyttivät Heiniksen pahanpäiväisesti, ja Runokin tutisi sylissä. Oli ne niin isoja ja pörröisiä, hui! Ja tummia, toinen musta ja toinen ruskea.

Sunnuntaina pääsi Käkriäinen ensin miehen työpaikalla käväisemään (oli ollut hienosti eikä ollut edes pissinyt lattialle) ja sitten Oriveden keskustaan ihmettelemään ihmisiä ja muuta. Kuulemma oli uteliaana tarkkaillut kaikkea.

Tänä iltana pitäisi minun lähteä pariksi päiväksi Jyväskylään opiskelujen merkeissä. Rillan aion viedä mukanani, se tarvitsee pennuista hieman lomaa (koska se edelleen oksentaa niille oman ruokansa ja ei näin ollen saa painoaan takaisin pentujen jäljiltä...). Vaikeaa on pentuja tänne kotiin jättää olemaan, ikävä niitä tulee, mutta päiväni ovat liian pitkät, että voisin jättää pentua yksin asunnolle siksi aikaa kun olen poissa. Rilla toivon mukaan pärjää, kunhan saa kunnon lenkit aamulla ja illalla.

Onneksi taas tuli pakkanen, on tuota kuraa tullutkin sisälle jo tarpeeksi asti, lasten hiekkalaatikon verran ainakin. "Ahkeran" kasvattajan käteen istuu niin luuta kuin vessapaperinkin (pentukakkojen keräämiseen olohuoneen lattialta) ;). Tosin ne kikareetkin vähenisivät huomattavasti, jos noita kaikkia voisi edelleen pitää yhdessä ja yhtä aikaa ulkona. Karvapojat nimittäin selvästi tekevät mieluummin tarpeensa ulos kuin sisälle, ja vaikuttaa siltä, että ne kaikki tekisivät samoin (karvapojista olen sen vain selkeästi huomannut), jos pääsisivät ulos tiuhempaan tahtiin.