Pienet villikot

Pennut alkavat olla jo aikamoisen eläväisiä. Ne haluaisivat vain juosta ja riehua. Ikävää, että on taas sateista, pentuja ei voi pitää ulkona kovin pitkään, joten ne joutuvat tyytymään olohuoneessa juoksenteluun. Ei siinä muuten mitään, mutta sekä emo että muut koirat tuppaavat välillä hermostumaan niihin. Ihmisten nilkat ne hämmästyttävästi tuntuvat jättävän suht' hyvin rauhaan - johtuisiko siitä, että niitä on kahdeksan, joten leikkikavereita riittää.

Pennut on nyt sirutettu, ja olen jo oppinut tunnistamaankin ne kohtuullisen hyvin, joten eiköhän jokaisella ole oikea siru. ;-)

Kaikkein hämmästyttävin otus meillä on tällä hetkellä kuitenkin - kissa. Neo-kissamme tuntuu nauttivan pentujen seurasta. Ne kiskovat sitä välillä hännästä, ja jopa kiipeilevät sen päällä, ja se ei ole moksiskaan. Se saattaa kellauttaa pennun selälleen, tai hypätä pois tieltä, jos meno yltyy liian rajuksi, mutta muuten se ei tunnu ottavan pentujen remuamista tosissaan. Itse asiassa se intoutuu itsekin juoksemaan ympäri taloa, kun pennut pääsevät pois pentuaitauksesta, ja usein se kellahtaa keskelle lattiaa kyljelleen, vaikka pennut ähertävät ympärillä. Se on outo kissa muutenkin, joten periaatteessa tämä ei yllätä, mutta ei se silti ole käytöstä jota odottaisi kissalta.