Opiskelija-asuntoni on kerrostalon viidennessä kerroksessa, kerrostalo muiden samanlaisten keskellä. Onneksi läheltä löytyy todella hyvin kävelyreittejä koiran kanssa kulkea. Rilla tuntuu jo sopeutuneen kerrostalokoiran elämään mainiosti. Eilen se jo osasi kävellä liukkailla muovilattioilla mallikkaasti, vaikka viime kesänä, kun se oli täällä käväisemässä, ne vielä hirvittivät. Eilen iltalenkillä oli tulikoe kaupunkikoiraksi: vastaan tuli rähjäävä koira, jonka ohitimme mallikkaasti. Kyllähän Rilla hieman jäykisteli, mutta sitten tuntui tukeutuvan minuun ja katsoi sekä namikättä että suoraan silmiin ohittaessamme vastaantulijan. Kylläpä olin ylpeä maalaistyttösestäni!
Tänä aamuna Rillalla ei tunnu olevan kiire minnekään, vaikka pelkäsinkin, että joudun syöksymään suoraan sängystä lenkille sen kanssa. Se kun on tottunut menemään pihalle heti kun heräämme (se on niin helppoa, kun on iso aidattu piha). Mutta ei, se tervehti ensin minua innoissaan, leikki hieman uudella lelulla, ja nyt se makaa kaikessa rauhassa petillään sillä välin kun emäntä ahtaa itseensä aamiaista (ulkona tarvitsee tällä hetkellä energiaa, brrrr).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti