Kaikenlaista harjoittelua ja totuttelua

Viime viikonloppuna pääsivät ensin Runo ja Heinis Kangasalle ja Tampereelle auton kyydissä (kumpikaan ei voinut pahoin), ja saivat jaloitella Barffinetin lattialla. Ihmiset oli ok, samoin liike, mutta isot nöffi-otukset säikäyttivät Heiniksen pahanpäiväisesti, ja Runokin tutisi sylissä. Oli ne niin isoja ja pörröisiä, hui! Ja tummia, toinen musta ja toinen ruskea.

Sunnuntaina pääsi Käkriäinen ensin miehen työpaikalla käväisemään (oli ollut hienosti eikä ollut edes pissinyt lattialle) ja sitten Oriveden keskustaan ihmettelemään ihmisiä ja muuta. Kuulemma oli uteliaana tarkkaillut kaikkea.

Tänä iltana pitäisi minun lähteä pariksi päiväksi Jyväskylään opiskelujen merkeissä. Rillan aion viedä mukanani, se tarvitsee pennuista hieman lomaa (koska se edelleen oksentaa niille oman ruokansa ja ei näin ollen saa painoaan takaisin pentujen jäljiltä...). Vaikeaa on pentuja tänne kotiin jättää olemaan, ikävä niitä tulee, mutta päiväni ovat liian pitkät, että voisin jättää pentua yksin asunnolle siksi aikaa kun olen poissa. Rilla toivon mukaan pärjää, kunhan saa kunnon lenkit aamulla ja illalla.

Onneksi taas tuli pakkanen, on tuota kuraa tullutkin sisälle jo tarpeeksi asti, lasten hiekkalaatikon verran ainakin. "Ahkeran" kasvattajan käteen istuu niin luuta kuin vessapaperinkin (pentukakkojen keräämiseen olohuoneen lattialta) ;). Tosin ne kikareetkin vähenisivät huomattavasti, jos noita kaikkia voisi edelleen pitää yhdessä ja yhtä aikaa ulkona. Karvapojat nimittäin selvästi tekevät mieluummin tarpeensa ulos kuin sisälle, ja vaikuttaa siltä, että ne kaikki tekisivät samoin (karvapojista olen sen vain selkeästi huomannut), jos pääsisivät ulos tiuhempaan tahtiin.