Kätkäläinen (joka jo tuntee nimensä "Kätkä", osaa odottaa ruokaa melko nätisti ja on muutenkin hyvin oppivainen näissä arkiaskareissa), Käkriäinen (joka ihan oikeasti luulee olevansa paimensukuinen lapinkoira, karvan pituutta ja luonnetta myöten, ja on melkoinen velmu), Karvajalka (joka haluaa tehdätehdätehdä, ja jonka mielestä kaikki on mielenkiintoista) ja Heinähattu (joka on rauhoittunut kummasti ajan mittaan, ja yli-intoilee nykyään enää parisen kertaa päivässä) etsivät edelleen kotia. En tiedä pelottaako kotiehdokkaita nämä blogisivuni, joissa selostan barffausta tarkasti (en tosiaankaan vaadi pennunostajia ryhtymään barffaajiksi, jos se ei tunnu omalta ratkaisulta) vaiko rehellinen kuvaukseni lapinporokoirapentujen luonteista, koska kävijöitä täällä vaikuttaa olevan ihan kiitettävästi, mutta kukaan ei pikkuherroja kysele.
En vaadi uusilta kodeilta mahdottomia. Ruokkia saa miten haluaa (kunhan sentään ruokkii koirille sopivalla tavalla siten, ettei tule puutoksia eikä liikakiloja), kouluttaa saa miten haluaa (mielellään positiivisella tavalla ja tietenkin niin, ettei vahingoita koiraa fyysisesti eikä psyykkisesti) ja saa pitää sisällä sohvakoirana (jos kestää ylimääräisiä energian purkauksia), saa kouluttaa koiraharrastuslajeihin, saa viedä näyttelyyn (mutta pakko ei ole viedä). Kokonaan ulkokoiraksi en mielelläni myy, koska nämä ovat seurallisia otuksia, ja yksinään tarhassa varmasti kärsisivät, mutta osa-aikaisesti voi kyllä tarhassakin pitää (kuten työpäivän ajan) - kunhan muistaa Suomen eläinsuojelulain, jossa sanotaan, ettei alle puolivuotiasta pentua saa pitää jatkuvasti tarhaoloissa (ainakin sanottiin, kun viimeksi tarkistin, siitä tosin on jo aikaa).
Luonteista vielä kerran:
Kätkä on melko rauhallinen mietiskelijä, joka ensin tuumaa ja sitten vasta tekee, lisäksi se vaikuttaa tässä vaiheessa hyvin dominoivalta koiralta toisten pentujen suhteen.
Käkry on metka otus, joka mielistelee ihmistä ja on nöyrä. (Sen ilmeet ovat joskus verrattomia!) Itsekseen kuljeskelukin on jäänyt taka-alalle, nyt se tykkää olla mukana menossa ja olisi mielellään yksin sisällä ihmisten kanssa kun toiset riehuvat pihalla.
Karvis on toimelias energiapakkaus. Se on utelias ja melkoisen rohkea. Tästä pennusta soisin tulevan harrastuskoiran.
Heinis (eli Kyöstiksikin kutsuttu) on edelleen vilkas ja reagoi hieman liiankin kiihkeästi välillä, mutta se on myös melko rohkea ja kodin ulkopuolella osoittaa kykyä toimia huomattavasti paremmin kuin olisin kuvitellut. Uteliaskin se on. Tätä pentua en anna osaamattomiin käsiin enkä ensikertalaiselle koiranomistajalle, koska se vaatii kärsivällisyyttä, koiran käyttäytymisen tuntemusta ja mielellään operantin ehdollistamisen eli naksutuskoulutuksen osaamista.
Yhteyden minuun saa tällä hetkellä parhaiten sähköpostilla (kaukametsan (at) kolumbus (piste) fi). Opiskelen ja saatan olla luennoilla myös iltaisin, jolloin puhelimeni on äänettömällä, ja en soita takaisin numeroihin, koska puhelinmyyjät sun muut soittelevat minulle melkoisen paljon. Tekstiviestinkin voi lähettää, kunhan kertoo siinä muutakin kuin vain kysyy pennun hintaa ;). Ja tietenkin mielellään mainitsee nimensä.
Pennut on nyt rokotettu kerran, ja jos omia koteja ei ilmaannu ennen toista rokotuskertaa, ne kaikki viedään sitten rokotettavaksi toisenkin kerran. Ne ovat tottuneeet sisällä oleiluun (siis sohvalla, nojatuolissa ym. makoiluun - meillä koirat saavat olla hyvin vapaasti), pihatarhassa juoksemiseen (noin 2000 neliötä aidattua pihaa) ja totutan ne myös olemaan pienemmässä koiratarhassa. Ne ovat syöneet raakaa lihaa ja luita sekä kasviksia, kaurapuuroa ja myös kuivamuonaa (merkkinä ANF-Puppy). Kaikki pennut ovat autoilleet, ja osoittaneet olevansa kestävämpiä autoilukoiria kuin emänsä. Ne ovat olleet jonkin verran myös hihnassa, tosin kaunista hihnassa kävelyä en ole vielä opettanut. Ne ovat oppineet koirien kielen oleillessaan aikuisten koiriemme seurassa. Ne ovat myös tottuneet kissoihin, ja osaavat olla niiden seurassa suhteellisen nätisti (tosin meillä on hyvin kärsivällisiä kissoja). Lapsiin pennut eivät ikävä kyllä ole päässeet tutustumaan, koska meillä ei ole lapsia, ja tuttavien ja sukulaistenkin lapset ovat jo kasvaneet lapsivaiheen ohi suurimmaksi osaksi.
Jospa lopettaisin nyt tämän "kauppapuheen" ;) ja menisin oleilemaan noiden pikkukoiruuksien kanssa.
Voi ei, toivottavasti pikkuisille löytyy koti. Itse oisin voinut ottaa mutta kuin edessä on vielä puoli vuotta opiskelijasolussa asumista niin ei voi. Kätkä ja Käkry kuulostaa ihan mainioilta koirilta, toivottavasti koko katraalle löytyy se koti!
VastaaPoistaLöytyipäs kiva lappalaissivu! Minulla on sekarotuinen 14kk lappalaisneiti Maisa, "porokoiran kopio", jossa on 50% lapinkoiraa, 25% porokoiraa ja loput beaglea ja kultsia, mutta sitä ei kyllä ikinä arvaisi. Maisa saa 2-3 vuotiaana kaverin puhtaasta porokoirasta (tai se on ainakin tällä hetkellä suunnitelma). Laitankin tämän kennelin kirjanmerkkeihin ihan sitä ajatellen!
VastaaPoistaViime aikoina on ollut mielen päällä myös nuo ruokinta-asiat, siirtyisin mielelläni tekemään kaikki koiran ruuat itse, mutta ei ole ketään neuvomassa ja netissäkin puhutaan vaikka mitä. Olen nyt lainaillut kirjastosta kirjoja ja yrittänyt sitä kautta hieman opetella... Kiva, että täältä löytyi hyvältä vaikuttavaa tietoa asiasta! Ja aivan ihania nuo teidän koiranpennut, toivottavasti jokainen löytää arvoisensa kodin.