Kävimme eilen illalla melomassa, ja sain päähäni ottaa Ennan mukaan. Se on kerran aikaisemminkin ollut mukanamme, mutta siitä on jo parisen vuotta aikaa. Silloin se oli hieman hermostunut ja istui koko ajan tiiviisti paikoillaan. Nyt se oli aivan erilainen. Pää kääntyili koko ajan, ja se uskaltautui jopa seisomaan ja kääntyilemään kanootissa. Hajut ilmiselvästikin kiinnostivat sitä, ja sen kuono oli välillä tosi hassusti vinossa, kun se yritti selvittää uusien tuoksujen suunnan. Lintuja ja muita vesillä liikkujiakin oli mukava ihmetellä.
Meillähän on ns. intiaani-kanootti, eli koira mahtuu hyvin mukaan. Olemme myös hankkineet koiria varten omat veneilyliivit, ja koska koiramme ovat suunnilleen samaa kokoa, ne sopivat kaikille. Liiveihinkin Enna suhtautui tällä kertaa positiivisesti.
Liekö kokemukset Jyväskylässä saaneet sen hieman avautumaan, vai onko siihen tullut vanhuuden mukana uudenlaista rohkeutta ja yritteliäisyyttä, en tiedä. Mutta varmaa on, että Enna tulee vastakin kanssamme kanoottiretkille. Ja seuraavalla kerralla jos muistaisin ottaa kamerankin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti