Lauman uudelleen muodostuminen

Kun Eeno-karjis kuoli talvella, meille jäi vain kolme koiraa, mutta ei pitkäksi aikaa. Turru-rouva oli asunut poikansa ja tyttärensä kotona melkein kaksi vuotta. Tämä siksi, että sille ja Rillalle tuli känää ja Rilla puri Turrua jalkataipeeseen pihalla, kun koirat olivat siellä itsekseen (siis ilman ihmisiä). Koska minulla on kokemusta koirista, jotka eivät tule keskenään toimeen, päätin että Turrulle ja myös meille ihmisille olisi parempi, että se pääsisi asumaan muualle. Se siis muutti meille tuttuun paikkaan, jossa sillä oli koirakavereitakin. Ja kaikki tuntuikin menevän hyvin. Mutta viime keväänä Turru ja sen tytär Peppi päättivät, etteivät enää tulekaan toimeen keskenään. Syitä on vaikea arvailla, eikä se kannatakaan. Joskus koirien kemiat vain eivät enää sovi yhteen. Turru siis tuli takaisin meille, koska meillä on paremmat mahdollisuudet pitää erillään toisiaan inhoavia koiria.

Ajattelin kuitenkin, että yritän lauman uudelleen muodostamista. Nyt meillä on enemmän kokemusta siitä, miten Rilla käyttäytyy, ja osaamme ennakoida tilanteet paremmin. Lisäksi tiedämme, että Rilla ei haasta riitaa tahallisesti eikä jatkuvasti, vaan yrittää säilyttää rauhan parhaan kykynsä mukaan. Se vain sattuu olemaan herkästi tulistuvaa sorttia, ja kun se tulistuu, se ei aina kykene heti lopettamaan sitä. Kysymysmerkki tässä oli siis Turru, joka tuli meille paluumuuttajana, ja sen suhtautumista Rillaan ei voinut tietää etukäteen.

Tähän päivään saakka olemme pitäneet koirat erillään toisistaan, Turru on asustellut puoliveljensä Nuutin kanssa keittiössä portin takana, Enna ja Rilla olohuoneessa. Koirat ovat käyneet näissä samoissa porukoissa erikseen ulkona, ja kun Enna ja Rilla ovat ulkona, Turru ja Nuuti saavat olla koko talossa vapaana, ja päinvastoin. Keittiön portti on sen verran harva, että Turru ja Rilla ovat päässeet kyllä haistelemaan ja nuoleskelemaan toisiaan - ja olisivat kyllä pystyneet siitä välistä puremaankin, jos olisivat halunneet. Enna on käynyt välillä keittiössä tervehtimässä Turrua, varsinkin nyt kun tyttöjen juoksut ovat ohi, ja Nuuti ei enää saa liehittelyhepulia jos pääsee haistamaan jomman kumman porosista takamusta. Enna ja Turru ovat olleet kuin Turru ei olisi poissa ollutkaan, hieman Enna on tepastellut mahtipontisesti, mutta se tekee sitä Rillallekin, ja joskus jopa Nuutille, joten se on normaalia.

Nyt sitten parin päivän ajan olen antanut koirien olla kuonotusten, kun päästän toisen porukan sisään ja toisen ulos. Se on riskialtista, sillä kyseinen tilanne on aika tiukka, koska siinä koirat ovat kapeassa oviaukossa nenitysten. Mutta ohitukset ovat sujuneet hyvin. Minulla on apunani muovinen mattopiiska (jolla EI siis lyödä koiria missään tapauksessa) - se antaa minulle itsevarmuutta, eipä tarvitse ainakaan tyrkätä paljasta kättä koirien väliin, jos ne ottavat yhteen. Sillä voi myös ohjailla koiria eri suuntiin, jos tilanne käy liian kuumana. Mutta useimmiten Rillalla on joko niin kiire ulos tai sitten sisään, ettei se ehdi pysähtyä ihmettelemään Turrua ollenkaan, samoin Turru halusi vain ulos tai sisään.

Tänään sitten uskaltauduin aukaisemaan keittiön portin kokonaan. Varmuuden vuoksi mattopiiska käden ulottuvilla. Kaikki koirat (paitsi Nuuti) tepastelivat toistensa ympärillä ensin, sitten Enna vetäytyi omiin oloihinsa olohuoneen työpöydän alle tarkkailemaan tilannetta. Rilla haisteli edelleen Turrun takapuolta ja seurasi Turrua. Turru oli hieman jäykkä, häntä korkealla selän päällä ja niskavillat pystyssä, samoin varmaan takapuolikarvat (vaikea nähdä, koska sillä on niin pitkä ja paksu karva). Rillan karvat eivät olleet pystyssä ollenkaan, ja sen häntä heilui ystävällisen oloisesti matalalla. Lisäksi Rillan korvat olivat takana, eivät uhkaavasti vaan leppoisasti. Rilla rupesi nuolemaan Turrun silmiä, ja sitten sen kuonoa ja suupieliä, nostaen Turrun huulia ja nuollen myös ikeniä. Turru salli tämän kaikessa rauhassa.

Tätä nuoleskelua jatkui jonkin aikaa, sitten Turru meni maate, ja Rilla jatkoi nuoleskeluaan. Turru katsoi poispäin ja Rilla haukotteli, katsoen sekin muualle. Sitten lupsuttelu jatkui. Jossakin välissä Turrukin haukotteli, ja Rilla heti perään. Lopulta tytöt makasivat kuonotusten, Rilla nuoleskeli välillä Turrua ja Turru huitoi Rillaa tassullaan puolihuolimattomasti (oletin tämän olevan leikkisää huitelua, koska Rilla ei ollut millänsäkään). Lopulta tytöt tyytyivät makoilemaan lattialla lähekkäin, vaikka aina välillä Turru vaihtoi paikkaa, ja Rilla kävi nuoleskelemassa sen kuonoa tai muuten vain tervehtimässä sitä häntäänsä laiskasti heilauttaen.

Lauman uudelleen tapaaminen siis sujui rauhallisissa merkeissä. Silti en tule jättämään tyttöjä enää keskenään niin, ettei läsnä ole ihmisiä. Enna ja Rillakin ovat nykyään eri huoneissa, kun lähdemme molemmat pois kotoa, ja näin toimimme myös nyt Turrun kanssa. En aio riskeerata tappelua sillä välin, kun olemme kaupassa tai muualla, joten tytöt joutuvat viettämään sen ajan eri huoneissa. Vain Nuuti on vapaa tästä, ja saa aina olla jonkun tytöistä seurassa - useimmiten varmaan puolisisarensa, joka on näistä eniten laumakoira, eli sietää yksinoloa huonoiten.