keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Yksi poissa, seitsemän jäljellä

Suentassu muutti tiistaina uuteen kotiinsa, kävimme viemässä sen. Melkein tuli tippa silmään lähtiessä (vaikka sitä ei luultavasti kukaan huomannut), kun pentu jäi katselemaan turvapaikastaan jakkaran alta. Vaikka näitä on ollut tässä kahdeksan, ja onhan niistä vaivaakin ollut, on niihin vaan kumman kiintynyt silti. Jokaiseen yksilönäkin, sillä nyt jonkin aikaa ne ovat jo olleet aivan selvästi yksilöitä eikä enää vain pentulauma.

Eilen latasin uuden videon YouTubeen, siinä vielä temmeltävät kaikki kahdeksan pentua. Video on otettu 28. päivä, vaikka erehdyksessä kirjoitinkin selostukseen toisin, ja en ole löytänyt mahdollisuutta muuttaa tekstiä siellä:

maanantai 27. syyskuuta 2010

Pentuvideo

Kuvasin eilen pentuja leikin tiimellyksessä. Kun bloggeri ei kerran osaa lisätä videota Safarilla, niin tässä sitten vain linkki:

Pentupaketti

Koska on jo viisi vuotta siitä, kun viimeksi kasvatin pentueen, ja koska tämäkin pentue tuli hieman yllättäen tähän, en ole ehtinyt miettiä ollenkaan siihen liittyviä asioita. Kuten pentupakettia. Aikaisempien pentueitten mukana annoin ruokaa, koirakirjan (ensimmäisen pentueen kohdalla se taisi olla Barry Eatonin Dominanssi, totta vai tarua ja toisen kohdalla Karen Pryorin Koira ja delfiini). Lisäksi tietenkin pentujen mukaan meni tässäkin blogissa julkaisemani Koiranpennun käyttöohje.

Voisi sanoa, että nyt on viimeiset hetket käsillä miettiä pentupakettia. Olen tietenkin ajatellut jo aikaisemmin, että pennut saavat mukaansa tuttua ruokaa, sekä kuivamuonaa että raakaa, mutta olen nyt sitten päättänyt taas antaa mukana myös Pryorin kirjan. Se on hyvä aloitusopas koiran koulutukseen positiivisin keinoin. Eatonin kirjan painos oli ikävä kyllä jo loppunut, sekin olisi ollut hyvä ajatusten herättäjä.

Pennut olivat juuri äsken ulkona ja sisällä riehumassa, ja nyt ne nukkuvat pentuaitauksessa tyytyväisinä.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kaikilla tytöillä koti

Sudenmorsian lähtee ensi viikon lauantaina Tampereelle asustelemaan 16-vuotiaan rotutoverin luo ( ja ihmisperheen tietysti myös), joten enää neljä poikaa etsii ihka omaa kotiaan.

Pennut ovat kasvaneet viime aikoina kovasti, ja massuttavat jo broilerin siipiä taitavasti. Olen ottanut niitä välillä yksittäin ja kaksittain oleilemaan sisällä kanssani, etteivät liikaa totu pentuesisarustensa tukeen ja turvaan. Silti tänään joillekin tuntui olevan outoa joutua yksin eläinlääkärin kopeloitavaksi, eläinlääkäri kun kävi pennut tukimassa. Kaikki oli ok, purennat kunnossa eikä muutakaan vikaa löytynyt. Pojilla tosin eivät vielä ole kivekset laskeutuneet kokonaan, joillakin on yksi paikallaan, toisilla ei mitään. Kovin hitaasti tuntuu näissä kasvattamissa pentueissani tämä laskeutuminen tapahtuvan, vaikka aikaisemmat pentueet ovat olleet aivan eri rotuakin.

Niin, jotkin pennuista taas olivat aivan ihastuksissaan eläinlääkäristä, kiipeilivät syliin ja yrittävät ryntäillä edestakaisin riemastuksissaan. Eli kovasti erilaisia luonteita tuntuu tässäkin pentueessa olevan, jotkut ottavat rauhallisesti, jotkut ovat hieman varovaisia ja jotkut taas suoranaisesti höyryävät innosta kun tapahttuu jotakin uutta ja kummallista.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Pienet villikot

Pennut alkavat olla jo aikamoisen eläväisiä. Ne haluaisivat vain juosta ja riehua. Ikävää, että on taas sateista, pentuja ei voi pitää ulkona kovin pitkään, joten ne joutuvat tyytymään olohuoneessa juoksenteluun. Ei siinä muuten mitään, mutta sekä emo että muut koirat tuppaavat välillä hermostumaan niihin. Ihmisten nilkat ne hämmästyttävästi tuntuvat jättävän suht' hyvin rauhaan - johtuisiko siitä, että niitä on kahdeksan, joten leikkikavereita riittää.

Pennut on nyt sirutettu, ja olen jo oppinut tunnistamaankin ne kohtuullisen hyvin, joten eiköhän jokaisella ole oikea siru. ;-)

Kaikkein hämmästyttävin otus meillä on tällä hetkellä kuitenkin - kissa. Neo-kissamme tuntuu nauttivan pentujen seurasta. Ne kiskovat sitä välillä hännästä, ja jopa kiipeilevät sen päällä, ja se ei ole moksiskaan. Se saattaa kellauttaa pennun selälleen, tai hypätä pois tieltä, jos meno yltyy liian rajuksi, mutta muuten se ei tunnu ottavan pentujen remuamista tosissaan. Itse asiassa se intoutuu itsekin juoksemaan ympäri taloa, kun pennut pääsevät pois pentuaitauksesta, ja usein se kellahtaa keskelle lattiaa kyljelleen, vaikka pennut ähertävät ympärillä. Se on outo kissa muutenkin, joten periaatteessa tämä ei yllätä, mutta ei se silti ole käytöstä jota odottaisi kissalta.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Lisää kuvia

Venni Aurinkoinen (varattu)

Venni edelleen

Käkriäinen

Heinähattu


Käkriäinen

Kuvia!

Pennut olivat tänään toista kertaa elämässään pihalla, ja vauhti oli melkoinen. Sain kuitenkin napattua muutamia kuvia.

Karvajalka

Veljekset Kätkäläinen ja Käkriäinen

Kätkäläinen

Neiti Kesäheinä (jää meille)

Neiti Kesäheinä edelleen



Sudenmorsian


Suentassu (varattu)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kaikilla nimet

Viidennellekin urospennulle on nyt nimi keksittynä, eikä yhtään liian aikaisin: huomenna tulee eläinlääkäri siruttamaan pennut, ja silloin on kaikilla nimi oltava. Pojasta tulee Suentassu, sopiva lisä jo keksittyihin nimiin. Kunhan nyt vielä keksisin, kuka on kukin... tosin Kätkäläinen ja Käkriäinen on varattu karvapojille - pentueessa kun on kaksi karvaisempaa poikaa, joille tullee hieman normaalia pitempi tai ainakin erilainen karvapeite sitten isonakin. Muutenkin nämä kaksi ovat melkoisen pontevia jössiköitä. Tytöt onkin jo erikseen nimetty, Vennillä on savutassut, Sudenmorsian (päätin, että yhteen kirjoitettuna kuin oikein kuuluu) on se isoin ja Neiti Kesäheinä se pienin ja pippurisin.

Kunhan saan kamerani muistikortin tyhjennettyä, tulee tänne lisää kuvia.