Koiranpennun käyttöohje

Tämän ohjeen kirjoitin aikoinaan pentujen mukaan uudelle omistajalle annettavaksi. Siinä on varmasti paljon päivitettävää, mutta perusjutut pitänevät vielä paikkansa. Tarkistan nettiosoitteet jossakin vaiheessa ja linkitän ne jos sivut vielä löytyvät.

Huom. Vaikka itse ruokinkin koirani pääasiassa raakaruokavaliolla, en vaadi pennunostajia tekemään samoin, vaikka sitä lämpimästi suosittelenkin.

* * *

Copyright Johanna Siitonen


Pennun käyttöohje


Ruokinta


Koirani ovat ns. raakaruokavaliolla, eli melkein kaikki mitä niille annan, on raakaa eli kypsentämätöntä. Tätä ruokavaliota kutsutaan myös ns. BARF-ruokavalioksi. Barf-lyhenne tulee englanninkielisistä Bones And Raw Food- tai Biologically Appropriate Raw Food-termeistä. Pääravintona tässä ruokavaliossa ovat raa'at lihaiset luut, kuten broilerinsiivet, siansorkat, lampaan- ja naudan luut ym. Lisäksi koirat saavat jonkin verran lihaa, sisäelimiä, kananmun aa, kalaa ja raakoja kasviksia sosemuodossa. Omat koirani ovat syöneet tätä ruokaa noin 7 vuotta, ja voineet hyvin. Ruokavalion tarkoituksena on ruokkia koira samantapaisella ravinnolla, jota sen ruoansulatuselimistö on kehittynyt hyödyntämään vuosituhansien evoluution aikana. Ruokavalion tarkoitus on myös rakentaa koiralle paras mahdollinen vastustuskyky ja antaa sille kunnolliset eväät kasvuun ja terveyteen. Lisäksi koiran maha oppii kestämään kaikenlaista, ja jos se joskus vahingossa syö jotain epäsopivaa, sen maha ei mene niin helposti sekaisin. Tämän ohjeen mukana on myös erillinen ja tarkempi opastus raakaruokavaliosta ja sen syistä.

Myös pennut ovat syöneet kypsentämätöntä ruokaa. Ruoan perustana ovat olleet raa'at kanankaulat. Lisäksi pennut ovat saaneet naudanmahaa, jauhelihaa, raakoja kokonaisia silakoita, jauhettua maksaa, raakaa kananmunaa, rustoja ja kasvissoseita (ohje erillisellä paperilla). Ajoittain pennut ovat saaneet myös kuivamuonaa namipaloiksi, jotta niiden maha tottuisi siihen, mikäli pennun omistaja haluaa antaa pennulle kuivaruokaa. Lisäravinteina pennut ovat saaneet kylmäpuristettua rypsiöljyä tai pellavansiemenöljyä, B-vitamiinia, C-vitamiinia (Ester-C) ja merilevää. Pennut ovat syöneet 3-4 kertaa päivässä.

Tärkeää raakaruokinnassa on se, että luita ei anneta samaan aikaan kasvissoseen kanssa tai jos antaa koiralle myös puuroja ja/tai kuivamuonaa, niin samaan aikaan niiden kanssa. Mielellään luuaterian ja kasvissose/puuroaterian välillä tulisi olla 8 tuntia. Jos antaa kuivamuonaa, se tulisi antaa mielellään kokonaan eri päivänä luu- tai liha/kasvissoseaterian kanssa, koska kuivamuona sulaa niin eri tavalla.

Tärkeää on myös pitää pentu solakkana. Pentu on riittävän hoikka, k un sen kylkiluut tuntuvat hyvin käteen. Jos kylkiluita joutuu etsimään rasvakerroksen alta, pentu on liian lihava, jos kylkiluut tuntuvat teräviltä ja törröttäviltä, pentu on liian laiha. Liian lihavan pennun luuston kehitys kärsii ylipainosta, nivelet rasittuvat ja niihin voi tulla kasvuhäiriöitä. Liian laiha pentu taas ei saa riittävästi ravintoa, jotta sen kehitys tapahtuisi normaalisti.

Kehotan tutustumaan koiran ruokintaan lukemalla internet-sivuja tai kirjallisuutta. Jos aikaa tarkempaan opiskeluun ei riitä, kannattaa koira ruokkia noin puolet kuivamuonalla, puolet esimerkiksi ns. "Yrjölän puurolla" tai NEU:lla/ALT:lla (www.reikon.net myy sekä NEUta että ALTia) tai raakaruokavaliolla. Koiran voi ruokkia myös kokonaan kuivamuonalla, mutta sen vastustuskyvylle ja vatsan toiminnalle olisi hyväksi saada myös raakaa lihaa ja luita silloin tällöin.

Puolen vuoden ikään saakka pentujen tulisi saada ruokaa noin 3 kertaa päivässä, siitä eteenpäin vuoden ikään saakka kahdesti päiväss ä. Sen jälkeen koiraa voi ruokkia joko kerran tai kahdesti päivässä, miten itselle ja koiralle sopii parhaiten.

Raakaruokinnasta kertovia nettisivuja, mm:

www.intopalleron.net/barf.htm
http://koti.phnet.fi/pretty/barf.htm
http://members.surfeu.fi/keimwart/barf.htm
www.kolumbus.fi/flagstones/ruokinta.htm
http://personal.inet.fi/private/feuerwald.rotts/ruoansulatus.htm
www.koirakopla.com

Lisäksi on olemassa ainakin kaksi koirien raakaruoka-kauppaa:
www.murrenmurkina.com  (Helsinki)
www.barffi.net (Tampere)

Myös Kennelrehun autolta saa luita ja lihaa:
www.kennelrehu.fi
p. (05) 343 1031 (klo 8-16.00)

Jos päätyy ruokkimaan koiran kuivamuonalla, parhaat merkit saa yleensä eläinkaupasta. Esimerkiksi Mastery ja Eagle ovat hyviä kuivamuonamerkkejä, tosin melko kalliita. Myös Bento Kronen on ihan hyvä merkki ja suhteellisen edullinen, sitä saa yksityisiltä kotimyyjiltä. Nettiosoitteesta www.bentokronen.fi löytää lähimmät myyjä t.

Yrjölän puuro
1 dl riisiä
1 dl ohrasuurimoita
1 dl tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita
Runsaat 2 l vettä (niin, että koko seos peittyy kunnolla)
Noin 500 g lihaa
Porkkanaa/ muita vihanneksia

Liota ryynejä yön yli ja huuhdo. Säilytä myös liotusvesi puuroa varten. Sekoita aineet vuokaan ja hauduta kunnes kypsää (175 - 200 ºC, 2 - 3 h). Kun puuro on valmista lisää raaka liha ja vihannekset ja tarjoile!


* * *


Opetus

Kirjoitan tarkoituksella opetuksesta, koska koulutus liittyy mielestäni jo suunnitelmalliseen, johonkin koiraharrastuslajiin tähtäävään toimintaan. Kotiopetus on aivan eri as ia.

Ei ole olemassa mitään pakollisia asioita, joita koiralle pitäisi opettaa.  Tärkeitä asioita nyky-yhteiskunnassa ovat nimen osaaminen, sisäsiisteys, ihmisiin sosiaalistuminen, hihnassa kulkeminen ja luoksetulo. Koiralle kannattaa opettaa nämä jo pikkupentuna ja aloittaa heti kun pentu on tullut kotiin. Opettamiseen liittyvät myös kynsien leikkaaminen ja turkin hoito, joista kuitenkin lisää kappaleessa 'Hoito'. Muitakin temppuja koiralle voi opettaa, mutta ne riippuvat  aina siitä, mitä omistaja haluaa sille opettaa.

Tärkeintä pennun opettamisessa on kärsivällisyys , ystävällisyys ja sen muistaminen, että pentu on vielä 'vauva', joka ei hetkessä opi muistamaan siltä vaadittuja asioita, ja joka tarvitsee aikaa ja vapautta olla koiranpentu, leikkien ja leväten.

Kodissa kannattaa myös tehdä pentusaneeraus, eli kaikki johdot kannattaa nostella ylös tai kätkeä, kengät kannattaa säilyttää pennun ulottumattomissa ja matot kääriä komeroon siihen saakka, kunnes pentu on sisäsiisti (voi kestää puolikin vuotta). Näin pentu ei edes opi jyrsimään mitään kiellettyä eikä pissaamaan matoille, koska se ei ole koskaan ollut mahdollista. Pennulle pitää myös tarjota sallittua tekemistä, ostaa naudan sääriluita kaluttavaksi, antaa tyhjiä pahvilaatikoita tms. revittäväksi ja tehdä vaikka vanhoista sukista vetolelu tai ostaa kaupasta koirille tarkoitettuja kestäviä leluja. Myös lenkit metsässä vapaana juosten tai (mielellään aidatulla) pihalla oleskelu ja leikkiminen tarjoavat pennulle virikettä ja rauhoittavat sitä.

En itse kirjoita "Ei"- sanan opettamisesta, koska en opeta omille koirille ni ehdotonta kieltosanaa. Yleensä murisen niille kuin koira, jos ne tekevät jotain kiellettyä. Saneeraan myös pentuajaksi kotimme niin, että pennuille ei yleensä jää saataville mitään, jonka puremisesta niitä pitäisi kieltää. Minusta koiranpentua ei tarvitse kieltää mistään muusta kuin niistä asioista, jotka ovat sille itselleen vaarallisia, tai asioista joista aikuisetkin koirat niille murahtaisivat, kuten ruoan varastaminen ihmisen lautaselta. Murahdus yleensä karkottaa pennun kielletyn asian luota, tai ainakin saa sen huomion. Kun pennun huomio on saatu, sen voi houkutella tekemään jotakin sallittua kuten jyrsimään luuta tai lelujaan.



Nimen opettelu

Nimen opettelu tehdään sisällä, rauhallisessa tilanteessa ja varataan iso kasa makupaloja. Sanotaan pennun nimi, ja jos pentu katsoo ihmistä annetaan nami. Tätä voi toistaa muutaman kerran peräkkäin, ja pitää sitten pieni tauko, jonka aikana pentu saa levätä. Samana päivänä nimen opettelua voi harjoitella useampia kertoja, kunhan muistaa pitää taukoja välillä.

Tätä jatketaan niin kauan, että pentu katsoo ihmistä sisällä automaattisesti kuullessaan nimensä. Harjoituksia voi jatkaa ulkona, ensin omalla pihalla tai muulla rauhallisella paikalla, sitten vähitellen muuallakin. Nimeä voi toistaa pennulle myös sen kanssa leikkiessä tai sitä silitellessä ja näin yhdistää nimen mukaviin asioihin.

Huom. nimeä ei koskaan saisi käyttää koiran komentamiseen, koska silloin siitä tulee koiralle epämiellyttävä asia. Nimen tulisi aina tarkoittaa vain mukavia asioita, kuten kehuja, hellittelyjä, makupaloja tai leikkimistä.


Luoksetulo

Luoksetulo on tärkeä asia osata, jos haluaa pitää koiraa vapaana aitaamattomallakin alueella.

Luoksetulon opettelu alkaa heti kun pentu tulee kotiin. Aluksi vahvistetaan pennun laumasidonnaisuutta "kävelemällä" sen kanssa sekä sisällä että ulkona. Pennun on oltava vapaana, ei siis hihnassa. Eli ihminen kävelee, ja kun pentu seuraa, sitä kehutaan ja sille annetaan nami. Myös aina kun pentu tulee ihmisen luokse vapaaehtoisesti, sitä kehutaan ja annetaan nami. Varsinkin kun pentu hakeutuu ihmisen seuraan ulkona. Taskuissa siis täytyy olla aina herkkupaloja ulos lähdettäessä.

Me lko pian pentu oppii, että kun se tulee ihmisen luo, se saa namia. Tämä saa sen tulemaan vähän väliä luokse makupalan toivossa. Palkitsemista jatketaan pitkään, jotta pennun päähän jäisi selkeästi kuva, että ihmisen luo kannattaa aina tulla.

Jos pentu jo osaa nimensä, sitä voi alkaa kutsumaan nimeltä aina kun se on itse jo tulossa luokse. Näin se oppii yhdistämään nimensä luoksetuloon. Joka kerta pentu palkitaan kehujen lisäksi myös namilla. Tätä harjoitellaan ensin tutulla paikalla, omalla pihalla tai jollakin muulla rauhallisella paikalla, jossa pentu voi olla vapaana. Olohuonekin käy, ellei muuta mahdollisuutta ole.

Jos ei halua käyttää pennun nimeä luoksetulokutsuna, voi käyttää jotain muuta sanaa, kuten esimerkiksi "tänne". Tämäkin sana kannattaa ensin opettaa pennulle sisällä samalla tavalla kuin nimi, ja ottaa käyttöön vasta sitten kun pentu jo reagoi siihen. Oikeastaan tällaisessa kotiluoksetulossa sanalla ei ole sinänsä merkitystä, kunhan pentu vain oppii että se tarkoittaa luoksetuloa ja kunhan omistaja sen helposti muistaa.

Kun pentu jo tulee kutsuttaessa luokse omalla pihalla ja muilla tutuilla, rauhallisilla paikoilla, on tärkeää harjoitella myös muualla. Tällöin pentu voi ensin olla hihnassa, jotta vahinkoja ei pääse tapahtumaan. Voi mennä mukaan vaikka johonkin pentukoulutukseen tai itsenäisesti esimerkiksi jonkin marketin parkkipaikalle liikkeiden aukioloaikana, jolloin paikalla on paljon häiriötekijöitä. Hihna voi olla tavallista pidempi, esimerkiksi flexi (viiden metrin), joka on lukittu pisimpään asentoonsa (muuten en suosittele flexiä koiran talutushihnaksi, varsinkaan pentuaikana. Tavallinen nahkainen talutushihna on paras). Myös useampi talutushihna toisiinsa kiinnitettynä sopii tarkoitukseen. Hihnan voi sitoa vyöhön, jotta molemmat kädet jäävät vapaaksi.

Aluksi vieraalla paikalla pentu voi olla levoton eikä kiinnitä mitään huomiota omistajaan. Silloin mennään kauemmas hälinästä ja odotetaan pennun rauhoittumista. Jos pentu ei tunnu rauhoittuvan, jätetään luoksetuloharjoitus sikseen, ja harjoitellaan vain hälinään tottumista. Kun pentu tottuu suureen ihmismäärään ja touhuun, se pystyy taas paremmin keskittymään muuhunkin. Tämä saattaa vaatia useamman harjoittelukerran. Pentua ei saisi päästää nuuhkimaan vieraita ihmisiä eikä koiria, mutta jos joku välttämättä haluaa puhutella sitä, se käy hyvin päinsä (tiedän itse, että on hankala ajaa ihmisiä pois pennun läheltä noin vain). Mutta jos hakeutuu tarpeeksi syrjään, saa kenties olla rauhassa ja totutella pentua ihmisvilinään. Kaikenlaiset koiratapahtumat ovat myös hyviä harjoittelupaikkoja.

Aina kun pentu katsoo omistajaan tällaisessa tilantessa se on palkittava. Pikkuhiljaa pentu rupeaa ottamaan enemmän kontaktia, ja kun se itse ottaa kontaktin, sille annetaan nami. Sitten ruvetaan sanomaan luoksetulo kutsu sen katsoessa, ja palkitaan. Kun pentu katsoo tai tulee luokse kutsun kuullessaan, se palkitaan. Jos kutsuna ei ole pennun nimi, voi tämän vaiheen jälkeen kiinnittää pennun huomion itseensä sanomalla sen nimen, astua sitten pari askelta taaksepäin ja sanoa kutsusanan. Kun pentu tulee luo, se taas palkitaan. Tätä voi harjoitella ystävän kanssa niin, että hän pitelee pennun hihnaa, ja omistaja kävelee muutaman askeleen poispäin ja kutsuu pentua. Kun pentu on tulossa innokkaasti omistajan luo, ystävä päästää sen tulemaan, ja pentu palkitaan. Matkaa voi pidentää vähitellen.


Sisäsiisteys

Pentu on jo opetettu tekemään tarpeensa sanomalehdelle. Vahinkoja voi silti sattua. Pentua täytyy pitää tarkasti silmällä ensimmäiset päivät, ja aina kun se on syönyt tai herää nukkumasta, se on vietävä joko sanomalehdelle tai ulos. Myös silloin kun pentu alkaa lev ottomana kiertää nurkkia tai pyörii ympäriinsä, on aika mennä ulos. Pentua ei koskaan toruta, kun sille sattuu vahinko sisälle. Jos vahinko ehtii tulla, asiaan ei kiinnitetä sen kummempaa huomiota, vaan jätökset korjataan kaikessa rauhassa pois. Jos pentua komennetaan tässä tilanteessa, se oppi vain tekemään tarpeensa silloin kun ihminen ei ole läsnä. Tämä vaikeuttaa sisäsiisteyden oppimista.

Kun pentu tekee tarpeensa sanomalehdelle tai ulos, sitä kiitellään ja kehutaan. Jokainen pentu on yksilö, ja oppii sisäsiistiksi omalla ajallaan. Yleensä pennusta tulee sisäsiisti silloin, kun se pystyy pidättelemään, ja tätä asiaa ei voi kiirehtiä millään opettamisella. Ihminen voi auttaa asiaa vain olemalla kärsivällinen ja käyttämällä pentua usein ulkona, kiittelemällä ulos tehtyjä tarpeita ja jättämällä huo miotta sisälle tehdyt jätökset.


Ihmisiin (ja muuhun) sosiaalistaminen

Koiran paras sosiaalistumiskausi kestää noin neljän kuukauden ikään saakka. Tämä tarkoittaa sitä, että se olisi siihen mennessä tutustutettava kaikenlaisiin ihmisiin, toisiin koiriin ja muihin mahdollisiin kotieläimiin ja elinympäristöönsä. Myöhemminkin koira voi tottua uusiin asioihin, mutta se on vaikeampaa ja hitaampaa. Pentua ei siis saisi sulkea kotiin siihen saakka, kun se on saanut kaikki rokotuksensa. Koirapuistoon sitä ei kannata viedä, mutta sukulaisiin sen voi aivan hyvin ottaa mukaan, mikäli sukulaiset pitävät koirista, tietysti. Samoin sen voi antaa tutustua ehdottomasti kiltteihin ja terveisiin, rokotettuihin koiriin joko omassa kodissa tai jossakin rauhallisessa paikassa, kenties ko. koiran kotona, mikäli ko. koi ra suhtautuu ystävällisesti vieraisiin koiriin reviirillään.

Jos pentua on tulevaisuudessa tarkoitus kuljettaa paljon autolla, bussilla tai jollain muulla kulkuneuvolla, se kannattaa totuttaa myös siihen vähitellen. Lyhyitä matkoja, joista jää mukava muistikuva pennun aivoihin. Jos pentu voi huonosti autossa, sitä kannattaa ensin ottaa liikkumattomaan autoon vähäksi aikaa, sitten käynnissä olevaan autoon ja kun se on rauhallisesti siinä, vasta sitten lähteä ajamaan. Jos pahoinvointi jatkuu, se kenties joht uu bensiinin hajusta tms., ja siihen ei totuttelu useinkaan auta. Yleensä pentu kasvaa pois pahoinvoinnista ajan kanssa, mutta avuksi löytyy myös homeopaattisia aineita ja yrttivalmisteita.

Jos pennun on tarkoitus olla paljon lasten kanssa tulevaisuudessa, ja omistajan perheessä ei ole lapsia, tulee pentu totuttaa lapsiin tänä ajankohtana seitsemän viikon ja neljän ikäkuukauden välillä. Koira voi oppia tulemaan toimeen, jopa pitämään lapsista myöhemminkin, mutta se saattaa kestää kauemmin ja voi olla vaikeampaa.

Yleensäkin pentu tulisi totuttaa turvallisesti, niin ettei sille jää huonoja muistikuvia, monenlaiseen tänä lyhyenä aikana (siitä kun se tulee kotiin aina neljän kuukauden ikään saakka). Silloin se ei niin helposti hermostu uusistakaan tilanteista myöhemmin.


Hihnassa kulkeminen

Pientä pentua ei tulisi kuljettaa hihnassa kuin aivan välttämättömillä matkoilla. Parasta liikuntaa pennulle on vapaana touhuaminen, joko omalla pihalla tai muulla turvallisella alueella. Koska pentu kuitenkin täytyy totutt ˇaa hihnaan jo pelkkien eläinlääkärimatkojenkin takia, voi harjoittelemisen aloittaa jo varhain.

Ensin pentu totutetaan pantaan. Olen itse käyttänyt menetelmää "panta kaulaan ja antaa sen olla siinä". Näin pentu tottuu pantaan jokapäiväisessä elämässään, ja siitä tulee sille asia johon se ei juuri kiinnitä huomiota. Varmuuden vuoksi pannan voi ottaa pois, jos pennun joutuu jättämään yksin, ettei se tartu pannasta mihinkään ja loukkaa itseään.

Hihnassa kulkemista harjoitellaan aluksi kotona, vaikka olohuoneessa. Varataan iso kasa makupaloja joista pentu pitää, ja kiinnitetään hihna pantaan. Jos pentu riuhtoo, siihen ei reagoida. Heti kun pentu rauhoittuu, sitä kehutaan ja annetaan nami. Jos pentu istuu rauhassa ja katsoo omistajaa, sitä kehutaan ja annetaan nami. Sitten voi ottaa pari askelta. Jos pentu seuraa, kehutaan ja annetaan nami. Näin jatketaan kotona sisällä kunnes pentu kävelee kiltisti vieressä tai perässä ollessaan hihnassa.

Jos pentu yrittää purra hihnaa, kaikki toiminta lopetetaan, ollaan kui n pentua ei olisi olemassakaan. Heti kun pentu lopettaa, kehutaan ja annetaan nami.

Seuraavaksi harjoitus siirretään omalle pihalle tai johonkin rauhalliseen paikkaan ulkona. Vasta sitten kun pentu täällä kävelee kiltisti ihmisen perässä hihnassa ollessaan, voidaan siirtyä vilkkaammille alueille, kuten jonkin marketin parkkipaikalle harjoittelemaan. Aluksi kaikenlainen häiriö voi saada pennun rimpuilemaan ja kiskomaan, mutta silloin täytyy taas kerran olla kuin ei huomaisikaan pennun käytöstä. Heti, kun se lopettaa kiskomisen, kehutaan ja annetaan nami. Jos tuntuu, ettei pentu rauhoitu ollenkaan, harjoitukset kannattaa siirtää joksikin aikaa takaisin rauhallisemmalle paikalle ja vahvistaa kehuilla ja nameilla kaunista hihnassa kulkemista.

Vasta kun pentu osaa olla hihnassa rauhallisella paikalla ja esimerkiksi parkkipaikalla tai vaikka koirankoulutuskentällä, niin siirrytään kadulle. Jos kadulle täytyy mennä jo aikaisemmin, voi olla, että oppiminen hidastuu, koska pentu saattaa tällöin kiskoa hihnassa ja op pia sen. Jos kadulle joutuu kuitenkin menemään, täytyy mukana olla aina paljon makupaloja, ja aluksi koko huomio täytyy kiinnittää pentuun. Jos se kiskoo, pysähdytään eikä matkaa jatketa. Hihnasta ei missään tapauksessa nykäistä. Hyvä keino on sitoa hihna vyöhön, niin ei tule vahingossa nykäistyä. Kun pentu pysähtyy, kehutaan ja annetaan nami. Näin jatketaan niin kauan, kunnes pentu kävelee kiskomatta. (Kaikki koirat eivät harkoituksesta huolimatta opi olemaan kiskomatta hihnassa, tai se vie enemmän aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.)


Hoito

Kynsien leikkaaminen tulisi tehdä noin kerran viikossa. Leikkaamisväli riippuu kynsien kasvunopeudesta ja siitä, kuinka paljon kynnet kuluvat. Paljon kaivelevalla koiralla tai koiralla, joka liikkuu paljon asfaltilla, kynnet kuluvat myös itsekseen.

Kynsien leikkaamisen harjoittelu tulisi aloittaa heti pennun tultua kotiin. Aluksi pentu luultavasti rimpuilee (ne tekevät tätä, vaikka niiden kynsiä on leikattu jo kasvattajalla). Hitaasti hyvä tulee, eli aluksi voi leikata vain yhden kynnen kerrallaan. Se onnistuu yleensä melko helposti ennenkuin pentu huomaa mitä on tekeillä. Pennulle voi antaa makupalan, ˛ jos se on rauhassa kynnen leikkaamisen ajan. Sitten voi pitää väliä seuraavaan kertaan. Kynsien leikkuu kannattaa tehdä, kun pentu on väsynyt ja rauhallinen.

Lapinkoiran turkki on melko helppohoitoinen. Riittää kun tarkistaa vatsanaluskarvat, korvantaustat ja kainalot välillä, niihin muodostuu takkuja kaikkein helpoimmin. Karvanlähtöaikana kaksi kertaa vuodessa turkki on kammattava päivittäin, koska silloin takkuja muodostuu herkemmin ja koiran oloa helpottaa, kun se pääsee eroon irtoavasta karvasta.

Lapinkoiraa ei tarvitse pestä kuin tarvittaessa, jos se on liannut itsensä. Kaupungissa asuvan koiran tassut voi pestä aina lenkin jälkeen lämpimällä vedellä, jotta saa kaupungin lian ja talvisaikaan tiesuolan pois. Kuivaaminen on tärkeää, ettei varpaiden väliin jää kosteutta. Peseminen poistaa aina koiran ihon luonnollisen rasvaisuuden, ja sen palautuminen kestää jonkin aikaa. Tuona aikana koira voi vilustua herkemmin, koska sen turkki kastuu nopeammin esim. sateessa.

Turkin hoitoon koiran voi totuttaa yle isellä käsittelyllä. Pentua kannattaa käsitellä päivittäin, kosketella sen jalkoja, selkää, korvia jne. Harjoituksen vuoksi voi hankkia pehmeän harjan, jolla sivelee pentua niin, että se tottuu harjaamiseen. Ei koskaan pitkiä aikoja kerralla, ettei pentu kyllästy.


Rokotukset

Pentu rokotetaan ensimmäisen kerran noin kolmen kuukauden ikäisenä. Tarvittavat rokotukset ovat penikkatautia ja parvovirusta vastaan. Niiden mukana tulee yleensä myös rokotus tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. On olemassa myös ns. nelosrokotteita, joissa on mukana myös rokote kennelyskää vastaan, mutta se on yleensä tarpeeton. Liiallinen rokottaminenkaan ei välttämättä ole hyväksi.

Rokotus uusitaan kuukauden kuluttua ensimmäisestä, ja sen jälkeen noin vuoden ikäisenä. Tämän jälkeen rokotus uusitaan kahden vuoden välein.

Rabies-rokutus ei ole välttämätön, ellei pennun kanssa käydä näyttelyissä tai kokeissa tai ulkoilla metsissä itärajalla. Jotkin koulutusryhmät vaativat my ãös rabies-rokotuksen, jotta niihin voi osallistua.


Loishäätö

Pennut on madotettu kolmen ja kuuden viikon ikäisinä. Seuraavan kerran pentu tulisi madottaa noin viikkoa ennen ensimmäistä rokotusta. Sen jälkeen olisi hyvä madottaa koira vain tarpeen niin vaatiessa, kuitenkin korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. Jos haluaa, voi tutkituttaa koiran ulostenäytteen eläinlääkärillä. Tuloksesta näkee onko koirassa sisäloisia. Suomalaisissa koirissa yleisimpiä sisäloisia ovat suolinkaiset ja hakamadot, joihin tehoaa hyvin Canex-niminen valmiste. Kasvattajalla pennut on madotettu juuri tällä valmisteella.

Ulkoloishäätö suoritetaan vain tarpeen vaatiessa, jos koirasta löytyy täitä, kirppuja tms. Kannattaa tutkituttaa koira eläinlääkärillä tartunnan selvittämiseksi ja sopivan loishäätölääkkeen löytämiseksi.


PEVISA-tutkimus ja terveys

Lapinkoira kuuluu Kennelliiton Perinnöllisten sairauksien vastustamisohj elmaan, mikä tarkoittaa sitä, että sen lonkat on kuvattava eläinlääkärillä ja silmät tarkistettava perinnöllisten silmäsairauksien varalta ennen kuin sen pennut voidaan rekisteröidä. Tutkimustulokset eivät vaikuta rekisteröintiin, vaikka kasvattajat pyrkivätkin tekemään pentuja vain terveillä yksilöillä.

Suomenlapinkoirilla esiintyy lonkkavikaa eli lonkkien löysyyttä ja lonkkamaljan epämuodustuneisuutta, perinnöllisiä silmäsairauksia PRA (perinnöllinen verkkokalvon surkastuminen, joka johtaa yleensä sokeutumiseen), HC (eli harmaakaihi, ei välttämättä aina sokeuta koiraa, periytymistavasta ei olla varmoja), RD (verkkokalvon vajaakehitys eli poimuja verkkokalvolla, lieväasteisena ei aiheuta koiralle ongelmia, voimakkaampana voi sokeuttaa) ja PHTVL/PHPV (sikiöaikaisia verisuonten jäänteitä mykiössä, ei vä lttämättä vaikuta koiran näkökyykyyn millään tavalla, lieväasteiset koirat ovat jalostuskelpoisia), kyynärnivelen löysyyttä ja eri asteista polvilumpion sijoiltaan menoa.

Myös epilepsiaa on löydetty jonkin verran. Useimmat koirat kuitenkin ovat terveitä, eli lapinkoira on suhteellisen terve rotu.


Kirjallisuutta

Suomeksi


Tuire Kaimio, Pennun kasvatus, WSOY 2003
Barry Eaton, Dominanssi, totta vai tarua, Sanasilta 2003
Karen Pryor, Koira ja Delfiini, Sanasilta 1998
Renee Sjöberg, Koirien kieli, Tammi 1995
Helena Tengvall, Ymmärrä lemmikkiäsi, WSOY 1995
Lasse Tuominen, Poromiehen koira, Suomen Pystykorvajärjestö 1993
Kaarina Kauhala, Koiran villit sukulaiset, WSOY 2000
Turid Rugaas, Rauhoittavat signaalit, Sanasilta 2002
Veikko Huovinen, Kylän koirat, WSOY 1990
Elisabeth Marshall-Thomas, Koirien salainen elämä, Tamm i 1994
Rupert Sheldrake,  Miksi koirasi tietää, milloin olet tulossa kotiin, Rasalas 2002
Jeffrey Moussaieff Masson, Mitä koiralla mielessä, WSOY 1998
Jane Burton ja Michael Allaby, Koiraperheen elämää, WSOY 1987
Konrad Lorenz, Koiran elämää (vanha kirja, löytyy ehkä antikvariaateista tai joistakin kirjastoista)

Englanniksi


John Paul Scott and John L. Fuller, Genetics and social behaviour of the dog
Jean Donaldson, Culture Clash
Roger Abrantes, Dog Language
Dr. Ian Billinghurst, Give Your Dog a Bone
Dr. Ian Billinghurst, Grow Your Pups with Bones
Raymond and Lorna Coppinger, Dogs, a new understanding of Canine origin, behavior and evolution
Dr. Rickhard H. Pitcairn and Susan Hubble, Natural health for dogs and cats
Kymythy R. Schultze, Natural nutrition for dogs and cats, the ultimate diet