maanantai 28. kesäkuuta 2010

Enna kanootissa kuvien kera

Kävimme taas eilen melomassa, ja Enna pääsi jälleen mukaan. Nyt oli kamerakin matkassa, joten tässä sen pitemmittä puheitta muutama kuva:




perjantai 18. kesäkuuta 2010

Lauman uudelleen muodostuminen

Kun Eeno-karjis kuoli talvella, meille jäi vain kolme koiraa, mutta ei pitkäksi aikaa. Turru-rouva oli asunut poikansa ja tyttärensä kotona melkein kaksi vuotta. Tämä siksi, että sille ja Rillalle tuli känää ja Rilla puri Turrua jalkataipeeseen pihalla, kun koirat olivat siellä itsekseen (siis ilman ihmisiä). Koska minulla on kokemusta koirista, jotka eivät tule keskenään toimeen, päätin että Turrulle ja myös meille ihmisille olisi parempi, että se pääsisi asumaan muualle. Se siis muutti meille tuttuun paikkaan, jossa sillä oli koirakavereitakin. Ja kaikki tuntuikin menevän hyvin. Mutta viime keväänä Turru ja sen tytär Peppi päättivät, etteivät enää tulekaan toimeen keskenään. Syitä on vaikea arvailla, eikä se kannatakaan. Joskus koirien kemiat vain eivät enää sovi yhteen. Turru siis tuli takaisin meille, koska meillä on paremmat mahdollisuudet pitää erillään toisiaan inhoavia koiria.

Ajattelin kuitenkin, että yritän lauman uudelleen muodostamista. Nyt meillä on enemmän kokemusta siitä, miten Rilla käyttäytyy, ja osaamme ennakoida tilanteet paremmin. Lisäksi tiedämme, että Rilla ei haasta riitaa tahallisesti eikä jatkuvasti, vaan yrittää säilyttää rauhan parhaan kykynsä mukaan. Se vain sattuu olemaan herkästi tulistuvaa sorttia, ja kun se tulistuu, se ei aina kykene heti lopettamaan sitä. Kysymysmerkki tässä oli siis Turru, joka tuli meille paluumuuttajana, ja sen suhtautumista Rillaan ei voinut tietää etukäteen.

Tähän päivään saakka olemme pitäneet koirat erillään toisistaan, Turru on asustellut puoliveljensä Nuutin kanssa keittiössä portin takana, Enna ja Rilla olohuoneessa. Koirat ovat käyneet näissä samoissa porukoissa erikseen ulkona, ja kun Enna ja Rilla ovat ulkona, Turru ja Nuuti saavat olla koko talossa vapaana, ja päinvastoin. Keittiön portti on sen verran harva, että Turru ja Rilla ovat päässeet kyllä haistelemaan ja nuoleskelemaan toisiaan - ja olisivat kyllä pystyneet siitä välistä puremaankin, jos olisivat halunneet. Enna on käynyt välillä keittiössä tervehtimässä Turrua, varsinkin nyt kun tyttöjen juoksut ovat ohi, ja Nuuti ei enää saa liehittelyhepulia jos pääsee haistamaan jomman kumman porosista takamusta. Enna ja Turru ovat olleet kuin Turru ei olisi poissa ollutkaan, hieman Enna on tepastellut mahtipontisesti, mutta se tekee sitä Rillallekin, ja joskus jopa Nuutille, joten se on normaalia.

Nyt sitten parin päivän ajan olen antanut koirien olla kuonotusten, kun päästän toisen porukan sisään ja toisen ulos. Se on riskialtista, sillä kyseinen tilanne on aika tiukka, koska siinä koirat ovat kapeassa oviaukossa nenitysten. Mutta ohitukset ovat sujuneet hyvin. Minulla on apunani muovinen mattopiiska (jolla EI siis lyödä koiria missään tapauksessa) - se antaa minulle itsevarmuutta, eipä tarvitse ainakaan tyrkätä paljasta kättä koirien väliin, jos ne ottavat yhteen. Sillä voi myös ohjailla koiria eri suuntiin, jos tilanne käy liian kuumana. Mutta useimmiten Rillalla on joko niin kiire ulos tai sitten sisään, ettei se ehdi pysähtyä ihmettelemään Turrua ollenkaan, samoin Turru halusi vain ulos tai sisään.

Tänään sitten uskaltauduin aukaisemaan keittiön portin kokonaan. Varmuuden vuoksi mattopiiska käden ulottuvilla. Kaikki koirat (paitsi Nuuti) tepastelivat toistensa ympärillä ensin, sitten Enna vetäytyi omiin oloihinsa olohuoneen työpöydän alle tarkkailemaan tilannetta. Rilla haisteli edelleen Turrun takapuolta ja seurasi Turrua. Turru oli hieman jäykkä, häntä korkealla selän päällä ja niskavillat pystyssä, samoin varmaan takapuolikarvat (vaikea nähdä, koska sillä on niin pitkä ja paksu karva). Rillan karvat eivät olleet pystyssä ollenkaan, ja sen häntä heilui ystävällisen oloisesti matalalla. Lisäksi Rillan korvat olivat takana, eivät uhkaavasti vaan leppoisasti. Rilla rupesi nuolemaan Turrun silmiä, ja sitten sen kuonoa ja suupieliä, nostaen Turrun huulia ja nuollen myös ikeniä. Turru salli tämän kaikessa rauhassa.

Tätä nuoleskelua jatkui jonkin aikaa, sitten Turru meni maate, ja Rilla jatkoi nuoleskeluaan. Turru katsoi poispäin ja Rilla haukotteli, katsoen sekin muualle. Sitten lupsuttelu jatkui. Jossakin välissä Turrukin haukotteli, ja Rilla heti perään. Lopulta tytöt makasivat kuonotusten, Rilla nuoleskeli välillä Turrua ja Turru huitoi Rillaa tassullaan puolihuolimattomasti (oletin tämän olevan leikkisää huitelua, koska Rilla ei ollut millänsäkään). Lopulta tytöt tyytyivät makoilemaan lattialla lähekkäin, vaikka aina välillä Turru vaihtoi paikkaa, ja Rilla kävi nuoleskelemassa sen kuonoa tai muuten vain tervehtimässä sitä häntäänsä laiskasti heilauttaen.

Lauman uudelleen tapaaminen siis sujui rauhallisissa merkeissä. Silti en tule jättämään tyttöjä enää keskenään niin, ettei läsnä ole ihmisiä. Enna ja Rillakin ovat nykyään eri huoneissa, kun lähdemme molemmat pois kotoa, ja näin toimimme myös nyt Turrun kanssa. En aio riskeerata tappelua sillä välin, kun olemme kaupassa tai muualla, joten tytöt joutuvat viettämään sen ajan eri huoneissa. Vain Nuuti on vapaa tästä, ja saa aina olla jonkun tytöistä seurassa - useimmiten varmaan puolisisarensa, joka on näistä eniten laumakoira, eli sietää yksinoloa huonoiten.

Positiivistakin kirja-arvostelua

Unohdin edellisessä kirjoituksessa sen kultaisen säännön, että jokaisessa kirjassa/kirjoituksessa on myös positiivisia puolia - kuten usein käy, sitä juuttuu vain niihin huomaamiinsa puutteisiin. Siispä nyt tulee kyseisen kirjan (Hyvä koira kotiin) hyviä puolia.

Ensinnäkin kirjan idea on hyvä, siinä kerrotaan eri koiraroduista sellaistakin, mitä koirarotukirjoissa ei yleensä mainita. Siinä on laajemmat kuvaukset rodun (alkuperäisestä) käyttötarkoituksesta ja luonteesta mitä yleensä. Erityisen mielenkiintoisia olivat ne muutamat kasvattajien/omistajien haastettelut, joita kirjassa oli. Niitä ei ollut jokaisesta rodusta (harmi), mutta ne olivat todellakin plussaa verrattuna muihin koirarotukirjoihin.

Kokonaisuudessaan Hyvä koira kotiin on parhaimpia koirista tehtyjä rotukirjoja, joita olen tähän mennessä nähnyt. Sen perusteella voi hyvin valita koirarodun, josta on kiinnostunut, ja sitten lähteä etsimään siitä lisää tietoa.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Uutta ja vanhaa

Kävimme eilen Tampereella, ja sieltä löytyi viimein Hyvä koira kotiin -kirja. Ja olivathan ne tyttöjen kuvat siinä! Itse asiassa Enna ja Rilla saivat edustaa koko lapinporokoirarotua kuvillaan, koska muiden samanrotuisten kuvia kirjassa ei ollut, mikä oli minulle yllätys. Ja yksi Nuutinkin kuvista oli päässyt kirjaan suomenlapinkoiran kohdalle.

Jos nyt hieman arvostelen ko. kirjaa, niin löysin joitakin puutteita ja myös asiavirheitä omien rotujeni kohdalta. Esimerkiksi australiankarjakoirien perinnöllistä kuuroutta ei mainittu ollenkaan, ja suomenlapinkoirat eivät tosiaankaan ole jakautuneet näyttely- ja työlinjaisiin, vaikka rodussa oma paimensukuinen kanta onkin. Lisäksi mietitytti se, että lapinporokoira mainittiin sopivaksi ensimmäiseksi koiraksi. Eihän se tosiaankaan ole vaikkapa karjiksen tavalla vaikea rotu, mutta ainakaan ihan kaikkia yksilöitä en ihan tuosta vain olisi tarjoamassa ensimmäistä koiraansa miettiville. Toisaalta, merkitseehän se koiran yksilöluonnekin paljon, samoin kuin sitä ottavien ihmisten luonne, mutta tuollaisessa koirakirjassa tuollainen maininta saa koiranottoa suunnittelevat ihmiset kenties ajattelemaan, että lapinporokoira sopii kenelle tahansa.

Lisäksi mukaan tarttui Tuire Kaimion Koiran käyttäytyminen. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, sen verran mitä sitä olen ehtinyt lukemaan. Tosin aika paljon siinä on minulle jo ennestään tuttua tietoa, mutta olen löytänyt siitä myös sellaista uutta, tutkittuakin tietoa, joka vahvistaa joitakin omia pohdintojani koirien käyttäytymisestä, sellaista, jota en ole oikein osannut sanallistaa, mutta kirjaa lukiessa tuli ahaa! -elämyksiä.

Ja kun tuo kirjakatsaus oli sitä uutta tässä viestissä, nyt tulee sitten se vanha. Eli löysin uudestaan hauskuuden namien piilottamisesta koirille. Aikoinaan tein sitä paljon Sumun ja Jakin kanssa, mutta vähitellen se jäi, kun Sumulle se oli aivan liian helppoa sen jälkeen, kun se oppi mistä leikissä on kysymys. Nyt sitten muistin tuon vanhan leikin, ja huomasin, että se ihan oikeasti vie aikaa näiltä nykyisiltä koirilta. Eli täst'edes meillä koirat saavat osan ruoastaan etsimällä ja repimällä erilaisia pahvitötteröitä tai -laatikoita rikki. Tosin eivät luupäivinä, en aio ruveta kätkemään sorkkia tai kalkkunan siipiä tyhjiin vessapaperirulliin.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Kunnon BARF-koira


Löysin viime talvena ottamani kuvat Rillasta ja sorkasta, ja ajattelin laittaa ne tänne. Vaikeaa on pienellä koiralla, kun ei oikein tiedä minne menisi saalistaan kaluamaan.



Enna kanootissa

Kävimme eilen illalla melomassa, ja sain päähäni ottaa Ennan mukaan. Se on kerran aikaisemminkin ollut mukanamme, mutta siitä on jo parisen vuotta aikaa. Silloin se oli hieman hermostunut ja istui koko ajan tiiviisti paikoillaan. Nyt se oli aivan erilainen. Pää kääntyili koko ajan, ja se uskaltautui jopa seisomaan ja kääntyilemään kanootissa. Hajut ilmiselvästikin kiinnostivat sitä, ja sen kuono oli välillä tosi hassusti vinossa, kun se yritti selvittää uusien tuoksujen suunnan. Lintuja ja muita vesillä liikkujiakin oli mukava ihmetellä.

Meillähän on ns. intiaani-kanootti, eli koira mahtuu hyvin mukaan. Olemme myös hankkineet koiria varten omat veneilyliivit, ja koska koiramme ovat suunnilleen samaa kokoa, ne sopivat kaikille. Liiveihinkin Enna suhtautui tällä kertaa positiivisesti.

Liekö kokemukset Jyväskylässä saaneet sen hieman avautumaan, vai onko siihen tullut vanhuuden mukana uudenlaista rohkeutta ja yritteliäisyyttä, en tiedä. Mutta varmaa on, että Enna tulee vastakin kanssamme kanoottiretkille. Ja seuraavalla kerralla jos muistaisin ottaa kamerankin mukaan.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Aamupahoinvointia?

En tiedä tuleeko koirille aamupahoinvointia raskauden aikana. Turrulle ei tullut. Mutta Rilla oli tänä aamuna surkean oloinen, ja oksensi sitten lattialle limaa, tuoretta ruohoa ja jonkin luun palasen, jonka se varmaan oli tonkinut esiin pihalta ja hotkaissut. Toki se luukin saattoi pahoinvoinnin aiheuttaa (kas kun koirat eivät opi, että ahneelle käy kalpaten), mutta onhan se hauska kuvitella, että se tosiaan odottaa pentuja ja että pahoinvointi johtui siitä. ;)

Muutenkin Rilla on ollut jotenkin erityisen hellyydenkipeä, tällainen se yleensä on valeraskauden ja sen jälkeisen valepentujen hoitovaiheen aikana. Vielä kestää ennen kuin mahdollinen raskaus alkaa näkyä, ei vain millään malttaisi odottaa.

Niin, lisäksi Rilla on nyt ruvennut pissailemaan sisälle! Onhan siltä joskus aikaisemminkin vahinkoja tullut, mutta niihin on aina ollut hyvä syy (kuten liian pitkä väli pihalla käynnissä). Nyt se on käynyt lorauttamassa keittiön matolle jo kolme kertaa (juu, kyllä se matto sieltä vielä pesuunkin ehtii - joskus), ja sellaisia normaalia pienempiä pisuja. Liekö sitten merkkaa sen takia kun Turru tuli takaisin, vai olisiko tämäkin merkki raskaudesta? :D

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Onnea Remu!

Joka sai tänään ensimmäisen serttinsä Oriveden kansainvälisessä näyttelyssä. Itse en ikävä kyllä päässyt näyttelyä seuraamaan (koska kaikki tapahtumat osuvat aina samaan aikaan) eli olin koko päivän Helsingissä, mutta Remun omistaja lähetti tekstiviestin suoraan paikan päältä.

Nyt Rillalle tulee varmaan hätä, kun sillä ei serttiä vielä ole. ;) (Nojaa, enpä nyt niiden perään niin ole, onhan Rilla ihan ookoo koiraksi näytelmissäkin jo havaittu, ja lienen suurimman näyttelyinnostukseni jo kuluttanut aikoinaan vuosia sitten.)

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Rilla on hieno...

...ja osaa olla rauhallinen melkein oudossa paikassa, vaikka ei ole koskaan asunut kerrostalossa saati sitten kaupungissa. Se oli tänään taas mukana Jyväskylässä ja odotteli välillä ihan yksin opiskelijakämpässäni, joka on kerrostalon viidennessä kerroksessa. Ihan hiljaa odotteli, ja ilmeisesti nukkuikin koko ajan - ainakaan mitään ei oltu purtu, revitty eikä muutenkaan tuhottu. ;)

Se osasi myös kulkea ihmisten ilmoilla tosi nätisti, aivan kuin olisi ikänsä kaupungissa kerrostalojen keskellä kävellyt. Menee emännälle helpommin sormi suuhun outoudesta, tai meni viime syksynä vielä, kuin mitä Rilla-neidolle. Ja auton kyytiinkin Rilla ilmeisesti alkaa tottua, se yleensä oksentaa autossa, tänään pulaus tuli vasta kotikaupungissa ruokamarketin parkkialueella. Eli Jyväskylään ja melkein takaisin asti se kesti.

Nytpä tiedän, että voin huoletta ottaa Rillankin mukaani ensi talvena seurakseni kun menen opiskelukaupunkiin viikolla. Tähän mennessähän minulla on siellä ollut vain Enna.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kuvia toisesta kohtaamisesta

Onnistuin ottamaan muutaman kuvan Rillan ja Remun toisesta tapaamisesta ennen kuin kameran akku kuoli (ja mukana olleet varapatterit eivät tietenkään toimineet):













Kuva 1, jossa Remu yrittää kuiskutella
lemmenlurituksia vastahakoisen morsiamen
korvaan.













Kuva 2, jossa Remu demonstroi lapinporokoiran
kielen valtavaa kokoa.














Kuva 3, josta näkee, kuinka älykäs
lapinporokoiran ilme voikaan olla.





(Ja en ole vielä oppinut käyttämään tätä bloggerin kuvien lisäämistoimintoa

kunnolla, esikatselu kun näyttää kaiken päin seiniä ja mikään ei toimi

muutenkaan loogisesti.)


lauantai 5. kesäkuuta 2010

Ei onnistunut toisella kertaa

Eli vierailimme Rillan kanssa Jyväskylässä Remun luona eilen, mutta neitokainen ei ollut mukautuvaisella päällä. Nyt täytyy sitten luottaa ja toivoa että yksi kerta riitti ja pentuja tulee. Riittihän se yksi kerta aikoinaan Turrullekin, kun molemmat sulhot asuivat sen verran kaukana ettei viitsinyt useampaa kertaa matkustaa.

Ärsyttää kyllä nyt, kun Jyväskylässä niin kainoa esittänyt Rilla on kuin addiktiossa täällä kotona - Ennalla kun on juoksu myös, ja tytöillä on omaa kivaa keskenään edelleen. Tai sitten Rilla vaan tykkää tytöistä enemmän... Enna kyllä tykkäisi Nuutistakin tällä hetkellä, mutta Rilla kelpaa paremman puutteessa, ilmeisesti.

Muuten kyllä olin ylpeä Rillasta. Se kun on maalaiskoira ja on käynyt Jyväskylässä vain kerran aikaisemmin, niin silti se osasi ottaa kaiken ihan rauhallisesti (paitsi kerrostalon liukkaan lattian - se sai jalat harottamaan ja jarrut päälle). Jopa ohi sujahtavat polkupyöräilijät olivat vain mulkaisun arvoisia.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Tuore isukki Aksu

Kasvattini Aksu eli Kaukametsän Uuvi Unilintu tuli kolmannen kerran isäksi 17.5.2010. Pentujen emä on Reppulin Arien. PLS:n sivujen mukaan näyttäisi olevan vielä kolme poikaa vapaana. Tunnen pentueen emänkin, ja uskallan väittää että mukavan luonteisia koiria tulee pennuistakin, joskin voivat olla aika touhukkaita. ;)


Onnea isukille omistajineen ja pentueen kasvattajalle!

Myöhästynyt synttäripäiväonnittelu!




Eli Runotar F-pentue (syntynyt 29.5.2003) täytti 7 vuotta viime lauantaina!
Onnea Fani, Kanda, Nuuti, Nasti, Nille, Kiela ja Freija!




Vielä kuva Nuutista viime kesältä:

Kuva Tapani Romppainen

* * *

Runotar F-pennuthan syntyivät meillä, joten sain tutustua tähän seitsikkoon aivan lähituntumalta niiden ollessa pieniä. Ne olivat myös ensimmäinen "oma" pentueeni, eli ensimmäiset koiranpennut joiden syntymän näin ja joiden kasvua seurasin syntymästä luovutusikään saakka. Siksi niillä kaikilla on erityinen paikka sydämessäni. Nuuti jäi asumaan meille (se vakuutti ensin minut ja sitten mieheni siitä, että se nyt vain on meidän koiramme) ja Fani (Runotar Fenni) asuu vanhempieni luona emänsä Ninnin (Runotar Armi) kanssa. Muista pennuista en ole juuri kuullut viime vuosina, paitsi Kandasta (Runotar Feanar), joka asustelee Pikkuketun kennelissä.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Uudet tuulet puhaltavat

Eli Kaukametsään on toivon mukaan tulossa ensimmäinen lapinporokoirapentue:
kesäkuun ensimmäisenä päivänä toisensa saivat Nutukas Deictic Aria eli Rilla ja Rakkahalti eli Remu.

Tarkoituksenani ei ollut ollenkaan teettää ensimmäistä lapinporokoirapentuettani nyt, mutta kun kasvattaja tarjosi mahdollisuutta käyttää itse Rillaa (Rillahan on ollut meillä sijoituskoirana), en lopulta voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Tosin melkein se jäi tekemättä, opiskelukiireet kun pitivät minut otteessaan aivan toukokuun loppuun saakka.

Tietäähän sen mitä tapahtuu kun kaksi nuorta koiraotusta kohtaavat. Remulla sentään on jo yksi pentue eli se tiesi mikä oli homman nimi, mutta Rilla oli aivan kokematon moisesta touhusta. Koirat hössöttivät aikansa, juoksivat pitkin pihaa niin että puskat rytisivät. Lopulta otin Rillan hihnaan ja vein sen hieman syrjemmälle - ja se auttoi. Lopputuloksena me omistajat konttasimme pihanurmella hyttysten syöttinä pidellen aloillaan väsyneitä ja yhä levottomammaksi muuttuvia koiria - ne kun jumittuivat kiinni toisiinsa ennennäkemättömän pitkäksi aikaa.

Toivottavasti siis heinäkuun lopulla maailmaan putkahtelee monta pikku-rillaa ja pikku-remua.

Valokuvamallit

Kesällä 2009 Enna, Rilla ja Nuuti poseerasivat koirakirjan kuvitusta varten. Tämän blogin sivupalkki-kuvat ovat tulosta poseerauksesta. En ole onnistunut ko. kirjaa vielä ostamaan (eli en edes tiedä, tulivatko kuvat siihen), mutta käsittääkseni se on tämä: Hyvä koira kotiin.

Kuvat otti Tapani Romppainen.