sunnuntai 19. joulukuuta 2010

maanantai 13. joulukuuta 2010

Toinen rokotus

Runo, Heinis, Kätkä ja Käkry kävivät tänään toisella rokotuksella. Rabies-rokotuksen jätin väliin, kun sitä ei suositella laitettavaksi samaan aikaan, ja saavat sitten uudet omistajansa laittaa pojille, jos meinaavat viedä näyttelyihin tai muualle, jossa sitä tarvitaan. Runollekin sen laitatan vasta ensi vuoden puolella.

Automatka oli ahdas, istuin takapenkillä kaksi pentua jaloissani, koska kuljetushäkkiin ei enää oikein mahdu kahta enempää. Kätkä ja Käkry siis matkasivat eläinlääkärille häkissä, Runo ja Heinis jaloissani. Takaisinpäin tullessa minulla oli kaksi pentua sylissä, Heinis kun jumittui siihen heti, ja Runokin hoksasi jossakin vaiheessa, että syli olis kyllä kiva. Siinä ne sitten makoilivat, ja lämmittivät minua.

Runo ja Heinis saivat taas tutustua vastaanottoon oikein kunnolla, haistelivat ja kuljeksivat ympäriinsä, koska muita hoidettavia ei ollut. Käkry ja Kätkä joutuivat pikakohtelun uhreiksi, hain ne häkistä pöydälle ja sitten takaisin. Ne eivät oikein olleet ihastuneita pikaiseen toimintaan. Tosin Runokin oli sitä mieltä, että pöydällä ei ole kivaa, ja hyppäsi siitä pois ennen kuin ehdin huomatakaan. Sen jälkeen otinkin neidistä kunnon otteen. Heinis taas tuntui olevan kuin kotonaan, ja lopulta sitä oli jopa vaikea saada pois vastaanotolta. Se olisi jäänyt sinne mieluusti istuksimaan ja ihmettelemään.

Kätkällä tuntuivat jo molemmat kivekset kunnolla, Heinikseltä ja Käkryltä löytyi vain yksi, vaikka olen omasta mielestäni kyllä niilläkin molemmat tuntenut. Ne kai sitten muljahtelivat takaisin ruumiin onteloon, sitä ne kuulemma voivat tehdä sinne puolen vuoden ikään saakka. Kaikilla pennuilla oli mikrosiru tallella, ja ilmeisesti jokainen siru on laitettu ihan oikeaan pentuun silloin aikoinaan myös. Eläinlääkärillä kun on ollut kuulemma useampikin sellainen tapaus, jossa mikrosirun numero ei olekaan täsmännyt koiran papereissa olevaan numeroon. Lienee aika ymmärrettävää esimerkiksi kymmenen ruskean labradorin pennun kanssa...

maanantai 6. joulukuuta 2010

Karvajalka lähti

Karvajalka lähti eilen omaan kotiinsa Kemiin. Meillä pyörii nyt siis vain neljä pentua enää. Kätkäläiselle Karviksen lähtö tuntui olevan tiukka paikka, se itki veljensä perään hieman. Ne olivatkin mitä parhaimmat kaverukset. Onnea Karvajalalle uuteen kotiin, toivottavasti et siellä tuhoa sisustusta liikaa. ;)

Kotia etsivät nyt siis:

Kätkäläinen, joka on rauhallisin pennuista, ja tuntuu myös olevan pehmein ja nöyrin ihmisiä kohtaan. Se sopisi kenties yksinäiselle henkilölle tai eläkeläiselle seuraksi, sohvan- ja sydämenvaltaaja-koiraksi.

Käkriäinen, joka on pennuista kiltein toisia koiria kohtaan. Se ei koskaan haasta riitaa, ja jos joku muista pennuista komentelee sitä, se aina alistuu. Se on myös sovittelija pentuporukassa. Se sopisi hyvin perhekoiraksi, tai toisen koiran seuraksi.

Molemmat, Kätkä ja Käkry, sopivat myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan omistajalta löytyy maalaisjärkeä ja muutenkin koiranomistajalle sopivaa asennetta.

Heinähattu, joka on jäljellä olevista pojista nyt se, joka sopisi harrastuskoiraksikin, mutta joka ei ole sopiva ensimmäiseksi koiraksi kokemattomalle henkilölle. Siitä löytyy virtaa, joskus liiaksikin asti, ja se on myös utelias ja rohkea, mutta se saattaa reagoida tilanteisiin turhan voimakkaasti välillä. Sen kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja viitseliäisyyttä. Hyvällä sen saisi tekemään vaikka mitä.

Kaikki pennut ovat ihmisystävällisiä, eivätkä aristele vieraitakaan ihmisiä (mikä tuli jälleen eilen todistetuksi).