Lapinporokoira

Copyright Johanna Siitonen 2002

Lapinporokoira - kotimainen paimenkoira

Lapinporokoirasta on moneksi - se toimii harrastuskoirana agilityssä, tottelevaisuudessa ja palveluskoiralajeissa, retkeilijän kaverina ja kotona sohvanvaltaajana. Lisäksi siitä on vielä alkuperäiseen työhönsäkin, poropaimeneksi.


Rakenne tehty liikkumaan

Lapinporokoiran tulisi pystyä juoksemaan pitkiä matkoja väsymättä porotokan perässä. Kaikki yksityiskohdat sen ulkoasussa rakentuvat ominaisuuksista, jotka edesauttavat tätä tehtävää.

Lapinporokoira on keskikokoinen, korkeuttaan hieman pidempi koirarotu. Sen perusolemus on liioittelematon, jopa vaatimattoman oloinen. Raajojen tulee olla hyvin kulmautuneet ja luuston riittävän tanakka, muttei liioitellun raskas. Tassut ovat hieman hajavarpaiset, auttaen koiran liikkumista syvässä hangessa. Lapinporokoira pysyy hyvin hangen päällä ja juoksee kevyesti siinä missä tiiviimpitassuinen toisen rodun edustaja jo uppoaa. Tassun pohjat on lisäksi varustettu paksulla karvalla kylmyydeltä suojaamaan.

Alunperin lapinporokoira, lappalaisten porokoira, on ollut minkä värinen tahansa. Kun Lapin koirakannasta erotettiin rodut suomenlapinkoira ja lapinporokoira, jäi värien kirjavuus sallituksi suomenlapinkoiralle. Lapinporokoiralle hyväksyttiin vain yksi väri, musta ruskein ja vaalein merkein. Myöhemmin rotumääritelmään on lisätty sallittuina myös parkinvärinen ja harmaa eli riistanvärinen, kaikki erilaisin vaalein merkein. Edelleen syntyy silloin tällöin esimerkiksi keltaisia pentuja, jotka eivät siis ole rotumääritelmän mukaisia.

Lapinporokoiran turkinlaatu on aina kaksinkertainen, erittäin tiheällä pohjavillalla varustettu joko lyhyempi tai pitkäkarvainen. Päälyskarvan tulisi olla karkeaa ja säänkestävää. Karvanlähtöaikaan pohjavilla putoaa pois, ja talvella hieman ylipainoisenkin oloisesta koirasta sukeutuu kesäksi sutjakka ja linjakas otus.


Oikein ymmärretystä lapinporokoirasta saa vaikka tottelevaisuusvalion

Lapinporokoiraa työssä, poropaimennuksessa, käyttävät kuvailevat sitä usein sanoilla nöyrä ihmiselle, mutta peto toisia koiria kohtaan. Heidän mielestään lapinporokoiran tulisi olla myös sen verran kova, että se kestää hieman kovempiakin otteita, porotyössä ei ole aikaa ruveta arkaa koiraa houkuttelemaan.

Nartut ovat rodussa yleensä nöyrempiä ja pehmeämpiä kuin urokset, vaikka poikkeuksiakin varmasti löytyy. Useimmin porotiloilla käytetäänkin juuri uroksia, vaikka narttujakin näkee jonkin verran työkoirina. Voikin sanoa, että se on koiran ohjaajasta kiinni, minkälaisen työ- tai harrastuskoiran hän siitä saa. Liian kovalla kädellä kouluttava ei luultavasti onnistu saamaan lapinporokoirasta iloisesti tottelevaa, mielihalulla työtä tekevää koiraa. Lapinporokoira vaatii kouluttajalta kekseliäisyyttä ja sekä koirien käyttäytymisen että koiran yksilöluonteen ymmärtämistä. Palkitsemalla koiraa oikeasta käyttäytymisestä ja kärsivällisyydellä pääsee pitkälle.

Mitä tulee rodun petomaisuuteen, niin se lienee jonkin verran liioiteltua. Lapinporokoira ei ole sen kärkkäämpi hyökkäämään lajitoveriensa kimppuun kuin monet muutkaan koirarodut. Myös omistajan suhtautumisella on suuri vaikutus tähän asiaan. Toki urokset saattavat ärhennellä toisilleen, ja ei voi olettaa kaikkien yksilöitten tulevan toimeen keskenään, mutta taajamassakin asuva voi aivan huoletta lenkkeillä koiransa kanssa ilman suurempia yhteenottoja. Koira kuin koira on opetettava niihin tapoihin, joita sen omistaja siltä odottaa.

Lapinporokoira on erinomainen rotu koiraharrastajalle, joka haluaa seurakseen tottelevaisuuskisoihin tai agilityyn reippaan ja innokkaasti tottelevan koiran, mutta ei jaksa joka päivä kotonaan ylivilkasta energiapommia. Harjoituksissa innokkaasti työtä tekevä koira on kotona pentuajan ohitettuaan yleensä rauhallinen maaten omalla paikallaan kun omistaja ei sitä huomioi. Rodulla on myös oikeudet kilpailla palveluskoiralajeissa, ja siitä saa erinomaisen pelastusetsintäkoirankin. Innokkaimmat harrastajat matkaavat joka vuosi pohjoiseen, jossa järjestetään etelänkin koirille tarkoitettuja poropaimennuskokeita ja -kisoja.






Rodun suosio kasvussa?

Lapinporokoiran suosio koiraharrastajien keskuudessa on kasvussa, erityisesti agility- ja tokokoirana. Rodussa löytyy jo molemmissa lajeissa erinomaisesti menestyneitä yksilöitä, josta myös kunnia koirien kouluttajille. Palveluskoirapuolelle suuntaavia lapinporokoiria omistajineen on harvemmassa, mutta onpa muutama koira ohjaajineen jo kunnostautunut silläkin saralla. Lapinporokoiria toimii myös pelastusetsintäkoirina, ja pari yksilöä on koulutettu jopa sokeain opaskoiriksi. Tottakai lapinporokoiria toimii myös alkuperäisessä työtehtävässään Lapissa porojen paimenina, puhumattakaan niistä lukuisista rodun edustajista jotka tuottavat iloa omistajilleen tavallisina kotikoirina sekä pohjoisessa että etelässä.

Vaikka lapinporokoira on harvalukuinen rotu, sen olemassaolo lienee turvattu niin kauan kuin se löytää aina uusia ihailijoita ystävällisen ja taipuisan luonteensa ja liioittelemattoman ulkomuotonsa avulla.