Autoharjoituksia

Nyt ovat sitten kaikki pennut olleet auton kyydissä. Käkriäinen oli mukanamme kauppareissulla perjantaina. Se oudoksui häkkiä ja matkaa jonkin verran, mutta ei oksentanut matkalla, mikä on suuri plussa - emo Rilla kun oksentelee autossa edelleen välillä. Sen pennut tuntuvat omaavan paremman autopään kuin se itse.

Käkriäinen sai myös hieman ihmetellä Oriveden keskustan hyörinää perjantai-iltana. Aluksi tärisytti sylissä, mutta sitten jo tuli pisukin pensaan alle, ja samasta paikasta oli hyvä tarkkailla ympäristöä.

Lauantaina oli Heinähattu mukanamme keskustassa. Se oli koko ajan virkeä ja utelias kaiken suhteen. Vaikka hieman pelottikin, silti se aina nosti päätään kun auto pysähtyi ja alkoi tarkkailla tapahtumia. Se pääsi myös sylissä tutustumaan paikalliseen koira- ja kissatarvikeliikkeeseen. Heinis on ensimmäinen pennuista joka on omaehtoisesti tullut ulos kuljetushäkistä kun sitä on sieltä houkuteltu. Ilmeisesti tietynlainen hurjapäisyys auttaa sopeutumaan uusiin tilanteisiin helpommin. Heiniskään ei oksentanut matkalla.

Tänään harjoittelimme harjaamista, kohteina Käkriäinen, Kätkäläinen ja Karvajalka. Karvapojat suhtautuivat asiaan mielenkiinnolla, ja sopeutuivat tilanteeseen. Kätkä jopa asettautui makuulle, niin mukavaa harjaaminen sen mielestä oli. Karvajalan mielestä taas oli kyseessä uusi kiva leikki, ja se yritti vähän väliä jyrsiä harjaa. Lisäksi se pyöri ympäri ja oli aivan täpinöissään. Mutta ilmiselvästi tilanne oli senkin mielestä huippukiva.

Kosketeltuhan näitä pentuja on koko ajan ja tassujakin käyty läpi joka päivä, että sopeutuisivat kynsien leikkaamiseen. Kun ne olivat pienempiä, leikkasinkin niiden kynsiä, koska muuten ne olisivat raapineet Rillan masun naarmuille imiessään. Tällä hetkellä on menossa vaikea koko kynsien leikkaamiselle, pienenä kynsiin tepsivät hyvin kissan kynsileikkurit, nyt kynnet alkavat olla jo liian vahvat niille, mutta edelleen koirien kynsileikkurit ovat vielä hieman liian suuret. Siksipä kynsien leikkuuharjoitukset nyt ovatkin enemmän tassujen käsittelyä ja hiplausta, etten vahingossa napsauta liian isoilla leikkureilla liian paljon kynnestä.

Ilmeisesti kukaan ei halua koiranpentua syksyllä, koska neljä veljestä ovat vieläkin vailla omaa kotiaan. Karvajalka sopisi harrastavaan kotiin, koska se tekee mielellään kaikenlaista ja on aktiivinen, ja vaikuttaa sopivan uteliaalta ja rohkealta. Heinähattukin sopisi harrastajalle, mutta menee tosiaan helposti ylikierroksille, joten sille paras koulutustapa olisi varmaan naksuttelu yhdistettynä sopivasti leikkiin - se tarvitsisi rauhoittumisen opettelua. Kätkäläinen tuntuu olevan ihmiskoira, eli paljon ihmisen perään. Siitä tulisi uskollinen ystävä retkeilijälle ja mahdollisesti johonkin koiramaiseen harrastukseenkin, se varmasti tekisi mieluusti yhdessä juttuja sen Oman Ihmisensä kanssa. Käkriäinen sopisi myös retkeilijän kumppaniksi ja kaveriksi kodin töihin. Ja mikä ettei harrastuksiinkin.