tiistai 1. helmikuuta 2011

Vieläkin kotia vailla

Ovat veljekset Kätkäläinen ja Heinähattu. Tosin Neemeli-herra (Heinähattu siis) on alkanut tuntua jo kovin rakkaalta... vaikka kyllä senkin vielä muualle antaisin, jos Se Oikea koti löytyisi.

Neemelin voisin antaa sijoitukseenkin, tulisi toivottavasti ainakin pidettyä yhteyksiä yllä haltijansa kanssa sillä tavoin. Se on sen verran omanlaisensa pakkaus, rakas ja aika mielenkiintoinen Koira Isolla Koolla. Tai ainakin siitä tulee sellainen sitten joskus, kunhan isoksi kasvaa. Se muuten mököttää minulle joka kerta kun tulen takaisin parin päivän Jyväskylän reissulta. Ei ole ensin huomaavinaankaan, sitten vähitellen sulaa, ja tulee viereen istumaan ja katsomaan, josko niitä rapsutuksia tulisi.

Kätkä taas on vaan niin lutunen. On silläkin energiaa, mutta muuten se on sellainen iso vauva. Se haluaisi halittavaksi omaan kotiin, jossa siltä ei odotettaisi ihmeitä, vaan tyydyttäisiin tuollaiseen peruskoiraan joka haluaa olla ihmisen oma. Eihän se mikään supermalli ole ulkonäöltään, mutta niin suloinen karvakasa, vielä taitolla olevien korviensa kanssa. Ääni sillä on jo kuin isolla koiralla, onneksi se ei sentään halua esitellä sitä koko aikaa. Autossa se ikävä kyllä on ruvennut voimaan pahoin äitinsä tavoin, joten emme ole sitä nyt viime aikoina hirveästi autolla kuskailleet. Tulee pian liikaa huonoja kokemuksia automatkoista (se kun tuntuu muistavan ne huonot kokemukset hyvin, tosin myös sitten ne hyvätkin – kuten lenkkeilyn ;D ).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti